Laukun purkupäivä… jepulistajoo.
Hmm.. Heräsin tänä aamuna suhteellisen pirteänä ja päättäväisenä. Olin yöllä ilmeisesti prosessoinut laukunpurkuasiaa päässäni ja tullut siihen tulokseen, että tänään se tapahtuu. Siinä tyttösen kanssa aamupalalla istuessamme, katselin oleskelutilaamme ja PAM! idea iskeytyi päähäni. En meinannut aamupalaa malttaa syödä kun jo roudailin huonekaluja huoneesta toiseen.
Niin, siis minähän järjestin kotiimme keväänodotussisustuksen juuri ennen Ivaloon lähtöä ja nappasin siitä tuolloin nämä kuvat.
Maanläheisiä sävyjä, harmaata, valkoista ja rusehtavaa… tylsää joo, mutta jotenkin sopii tähän vuoden aikaan. Pari pöllöä kuuluu tietysti asiaan myös. Piti olla väriläiskänä sitä vanhaa petroolia, muttaku ei se sitten sopinutkaan. Noh, näillä mennään kunnes kevät, värit ja retrokuosit valtaavat kotimme. 
Kikkailin tässä jotakin eri valotusjuttuja puhelimeen ja siksi kuva näyttää siltä kuin olisi napattu joskus ennen värien saapumista maailmaamme.
Tänä aamuna istuin pöydässä ja katselin tuota näkymää ja mietin, että jos illalla katsottaisiin joku leffa. Tuossa sohvalla jos molemmat könöttää leffaa tuijottaen, toinen jalkopäässä, niin sen jalkopäässä olijan niskat jumittuvat jossain vaiheessa. Kuitenkin sohvalla löhöillen on paljon mukavampaa katsoa leffaa kuin tuolissa istuen. No mutta hitsi, poitsun huoneessa on vanha kahden istuttava sohva. Minäpä taidan raahata sen tänne olkkariin. Eipä muuta kuin tuumasta toimeen.
Matot rullalle, väylä romuista vapaaksi ja tuoleja siirtelemään.
Lopputulos on nyt tässä.
Niin ja kun yksi asia muuttuu, joutuu jotakin muutakin todennäköisesti muuttamaan kuten lampun, kukkien, seinällä olevien juttujen paikkaa… Aikaa siis kuluu.
Mutta löhösohva on nyt tässä, jee!! Todennäköisesti minun löhösohvani, koska se on tuollaista pykmimitoitusta.
Huomatakaa muuten tuo poronsarvi kynttelikkö, se on minun mummoni vanha ja niin rakas. Kohta se saa seurakseen sen sarven. Aamulla nimittäin tuli viesti, että Kampin matkahuollossa odottaa yhdet sarvet ja yksi räsymattojutska (kerron siitä myöhemmin) noutajaansa.
Kun ulkona sataa ja kotikin on nyt niin neutraalin värinen, pitää jotenkin itseä piristää. Mitenkäs muuten kuin pukemalla neitonen väreihin.
Tuttu vihreä pallomekko ja vähän prinsessakruunuja alle. Siniltä saama baskeri vielä päähän, niin johan kelpaa…
Kaksi sekuntia, ja hattu lentää päästä.
Saana ei ilmeisesti ole vielä päättänyt onko hänen idolinsa Johannes Virolainen vai Bob Marley, ainakaan hiuksista päätellen. Katsokaa nyt: päälaki kuin Virolaisella ja taakse alkaa muodostua rastoja Marlonin tyyliin.
Mitäs kuuluu matkalaukulle.
Öööh… Miten tuo näyttää siltä kuin siihen olisi yön aikana tullut vaan lisää noita vaatteita?