Lunta, jäätä ja vilkaisu varusteisiin
Viimeviikolla ainakin Emmi ja Kristaliina pähkäilivät blogeissaan lasten talvivarustehankintoja. Itse en viitsinyt kovin intohimoisesti keskusteluun osallistua, sillä minulla oli kiire pakata kamppeitamme Ivalon reissua varten ja Saanalla on kaikki tarpeellinen, kuten puku, hankittuna jo viimetalvena. Lauantaina hiukan ennen kauppojen sulkeutumista tajuntaani tupsahti ajatus, että hiphei huomenna Ivaloon, eikä tytöllä tosiaan ole toppakintaita eikä kunnon talvikenkiäkään liioin. On sillä sellaiset hienostelukengät ja goretexit, mutta ei niillä pohjoisen keleissä tarkene.
Paniikissa ryntäsin Lindexiin, ei mitään. Kapphaliin, ei mitään. Cittariin, ei MITÄÄN!!! Tai hetkinen, luinkos jostakin, että nahkakintaat ovat tosi lämpimät?! Cittarissa oli pieniä, pehmoisia nahkakintaita, joten ostin ne. Hinta nyt ei ihan päätä huimaava onneksi ollut (20 euroa), mutta se elämää helpottava vetoketju niistä uupui. Ihan sama kunhan on lämpimät. Ei tässä ole aikaa enempää mitään ettiäkään. Lupaan itelleni ja lapselleni, että en menetä hermojani noita pukiessa, lupaan, lupaan, lupaan…
Seuraavaksi isäni; joka oli myös Helsingissä työmatkalla, soitteli äidille Ivaloon ja tiedusteli kenkäasiaa:
”Vieläkö siellä eteisen kaapissa on jotku punaset pienet huopikkaat? Raisa on kuulemma nähäny semmoset siellä”.
”Emmie niistä tiiä, on ne siellä varmaan jos en oo vintannu niitä roskiin. Sano Raisalle, että ei saa ostaa Saanalle kenkiä, mie tiiän yhet, jotka haluan ehottomasti hankkia sille.”
Meni jokunen hetki ja äiti ilmoitti, että Saanaa odottaa mummilassa kengät. Eilen saapuessamme mummilaan ja täällä tosiaan odotti neitoselle ehkä erikoisimmat koskaan näkemäni kengät:
Voi hyvänen aika, nehän on ihan käsittämättömän suloiset! Pohja ja tuo alaosa on sellaista Sorell-kenkien tyyppistä materiaalia ja yläosa on tosiaan muhkeaa pörröä ja jotakin muuta materiaalia. Mummi oli löytänyt nämä sokkarilta ja pulittanut niistä 59 euroa.
Edessä on vetoketjut ja lumilukot.
Sisällä lämmin vuori. Mitkään kurakelin kengäthän nuo eivät ole, mikäli haluaa valkoisen karvan pitää valkoisena. Mutta mummi hankkikin nämä ihan oikean talven kengiksi. Itse mietiskelin, että onkohan noilla hankala kulkea, kun ovat niin muhkeat. Mutta kun puin niitä Saanalle jalkaan, huomasin niiden olevan ihan saman paksuiset kuin tavallisetkin talvikengät, pörröinen karva vain hämää silmää.
Entäs käytäntö sitten? Tänään testailtiin kenkiä mökillä Inarijärven jäällä,
sekä Saariselän Kaunispään huipulla.
Sen sortin myräkkä oli tunturilla, ettei kuvia paljoa viitsinyt napsia, kun ei noista saa oikein mitään selvää.
Mutta päiväkaffeista Huipun ravintolassa sai ihan selvän kuvan. Tosin mummi ei jaksanut odotella, että olisin vähän asetellut herkkuja, joten näillä mennään.
Lumikengät oli tosi helppo pukea tytölle jalkaan ja toppahousun lahkeet sujahtivat kevyesti pörrökenkien päälle. Hanskat sen sijaa olivat hiukan haasteellisemmat puettavat, mutta onneksi niissä on suhteellisen lyhyt varsi. Kun puki hanskat ensin ja takin vasta sitten, homma sujui ilman ärräpäitä. Hyvin näytti neiti vipeltävän pörrökengillään ja hanskatkin pysyivät kädessä. Varpaat ja sormet olivat todella lämpimät ulkoilun jälkeen, vaikka kengissä oli vain sukkahousun sukka. Täällä tosin ei ole pakkanen kuin nippa nappa nollan alapuolella, mutta maa on kylmä.
Aiomme ottaa kengät lumen toivossa mukaan myös Helsinkiin.
Laskeskelin tuossa muuten, että ulkoilu- ja kahvilapaikan välillä on 60 km matkaa. Tänään olemme körötelleet siis noin 120 km.
Nyt toivotan kaikille iloista viikon alkua täältä pohjoisesta. Ihan itte taiteilin teille tällaisen.
