Me lihavat kateelliset.

Tänään eräs kaveri facessa aloitti aivan mielettömän keskustelun, se alkoi näin:

”Itellä on ollu koko aikuisiän sellaset pyöreät posket ja läskipääksiki varmaan joku naljaillu joskus. Tällaisissa asioissa sitte helpottaa kun tietää et on vielä joku jolla on isommat posket niin jutun voi kätevästi siirtää häneen ja sitte minun posket unohtuu. No Suomessahan on onneks tämä meidän ikioma Tamperelaisen puhevian omaava grillaaja Jutila, Timo Jutila. Sille on ollu helppo naureskella ja itekki miettiny et ei tässä vielä huonosti mene, kunnes viikonloppuna luin jostaki otsikon että TIMO JUTILA LAIHTUI MELKOISESTI ! On alkanu nämä terveyshömpötykset meneen jo liian pitkälle. Sanokaa minun sanoneen että Jutila vielä seisoo tv-mainoksessa Ehrmannin rahkapurkki kädessä.”

Minä repesin ihan totaalisesti ja tunsin hengenheimolaisuutta välittömästi tämän vanhan luokkakaverini kesken. Kommentoin hänen juttuaan:

”Tuo on vähän sama juttu, kuin se ku Raakel Lingnel laihdutti ittesä kauniiksi. Pikkusen vitutti”.

Keskustelu jatkui, ja siihen liityi lisää ihmisiä. Eräs julkaisi lehtiartikkelin rajusti laihtuneesta Keskisestä. Oli kuitenkin tyytyväinen, että hänelle on jäänyt silmäpussit.

Yksi naishenkilö liittyi myös keskusteluun:

”Se Raakel mullaki otti päähän. Oon oottanu koska se lihos takasin. Ite ko on tämmönen pikkusen lihava niin vaikia iloita muitten saavutuksista. Rahalle ja onnelle ihan sama, mutta laihtuminen kyllä pistää mielen matalaksi”.

Minä hirnuin ihan kippurassa ja vastasin;

”Tuo kaikki on niiiin totta!! Ja miten sitä voikin oottaa, että se Raakel lihois takaisin… Kyllä sitä on pölijä”.

Joukkoon liittyi lisää ihmisiä. Eräs luonnehti keskustelun aloittajaa ja itseään luonnonläskeiksi (Ihan paras termi muuten), joille  painosta on vain etua kun työskentelevät hierojina. Ei tarvitse käyttää käsivoimia, kun voi käyttää omaa elopainoaan. Jaksaa painaa vaikka kuinka pitkää päivää.

Taas littyi yksi mukaan Raakel keskusteluun:

”Siis Raakel! Se saa minut ihan raivoihin! Eikä siis oikeasti siksi, että se on laihtunu vaan siksi, että se pässi kuvittelee kaikkia joka paikassa kiinnostavan! Mie oon niiin kypsä siihen! Se on joka saakelin lehessä, jonka minä pahaa aavistamatta aukasen. Jo on Raksu kertomassa, miten viiniä tuli ennen juotua liikaa ja miten hyvä olo nyt on ja mitem Nikke meinas alussa olla mustasukkanen jumpille, vai eikö just meinannu, en muista, mutta siis oikeasti, tarvitaanko me Raksu kertomaan, ettei leipää pitäs syödä kohtuuttomasti, jos ei halua lihoa?! Sehän nyt lukee suunnilleen joka kulmassa muutenkin! Ja Raakelia hehkutetaan ihme kaunottarena niinkö toppahuuli Susanna Indreniäki(vai mikä se sukunimi on?). Siis ei mee suomella hyvin, joa kaunottariksi kelpaa Raakkeli ja Toppahuuli Susanna ja pornokeisarin viittaa kantaa Lothar! Siis Lothar, joka on ihan hiiri! Kiitos tästä keskustelusta, helpottaa päästä avautumaan”.

Keskustelu siirtyi lennosta Susannaan:

”No se Susanna..laihtu muualta paitsi ylähuulesta! Mie pidin sitä normaalina tyyppinä siihen asti ko osallistu viidakon tähtösiin. Terve. Menispä se Raakkeliki sinne niin se menettäs uskottavuutensa, senki laiheliini… ;;D”

Tässä vaiheessa porukka rupesi kiittelemään toisiaan tästä mahtavasta, mieltä nostattavasta keskustelusta. Keskustelu alkoi kääntyä julkkiksiin ja siihen miten heidän ”esimerkillään” myydään mitä vain meille (pulleille) taviksille.

Minä rupesin pohtimaan mielessäni tätä laihtumisasiaa… Miksi minua henkilökohtaisesti ärsyttää jonkun ihmisen hieno muodonmuutos tai suuri painonpudotus? Eihän se minulta ole pois, jos joku laituu ja kaunistuu. Niinpä niin, siinähän se syy just nimenomaan on, kun se ei ole minulta pois. Se ei ole minun kiloistani pois. Olen kateellinen. Tai ehkä en ole kateellinen, vaan pettynyt itseeni, kun en kykene/viitsi samaan suoritukseen kuin joku toinen.

Eipäs tämä asia kuitenkaan taida olla niin yksinkertainen… 

Kuulen usein ihmisten puhuvan, että he eivät laihdu millään, ei vaikka tänäänkin olisi syönyt vain näkkäriä ilman voita ja juonut pelkkää vettä. Paino ei vain putoa. Olen mielessäni ajatellut, että ihmiset vain huijaavat itseään. Syövät kuitenkin itseltäänkin salaa. Unohtavat ne nälkään hotkaistut suklaapatukat ja lihapasteijat. Kyllähän jokainen ihminen laihtuu, kun vain yksinkertaisesti syö vähemmän kuin kuluttaa. Ei siinä ole mitään sen ihmeellisempää.

Mutta äläpäas, äläpäs…

Onkin näköjään olemassa sellainen ihmislaji kuin luonnonläskit. He ovat lihavia, tekivät mitä tahansa, söivät mitä tahansa tai olivat syömättä. Koska he ovat luonnonläskejä, heidän on ihan turha edes yrittää laihduttaa, ihan sama siis syödä pitsaa ja pullaa. Miksipä sitä itseään kiduttamaan. 

Minä kuulun ehdottomasti tähän ihmislajiin, luonnonläskit. Ja koska olen luonnonläski, minua harmittaa painoaan pudottaneissa ihmisissä se, että heillä on siihen mahdollisuus. Minullahan ei luonnonläskinä sellaista mahdollisuutta luonnollisestikaan ole.

Tämä on kyllä helpottava tieto. Nyt voin lakata olemasta ahdistunut kiloistani. Minä vain yksinkertaisesti kuulun tuohon ihmislajiin. Ja koska meitä on selvästi muitakin, voisin perustaa kalkkunakehon lisäksi myös tukiryhmän luonnonläskeille. Tukiryhmä voisi kokoontua kerran-pari viikossa. Jokainen toisi mukanaan omaa herkkuaan tarjottavaksi kaikille nyyttärityyliin. Söisimme ja katselisimme laihtuneiden julkkisten kuvia ja arvostelisimme heitä. Meillä on siihen oikeus, koska me emme voi kohtalollemme mitään. Voisimme myös ajaa luonnonläskien oikeuksia erilaisiin asioihin. Olisimme varmasti vahva ja tukeva joukko. Mahtavaa! Mielikin pysyisi virkeänä, kun kerran-pari viikossa saisi purkaa kaikki turhautumisensa ja ahdistuksensa niihin, joilla on mahdollisuus laihduttaa.

Löytyisikö täältä jäseniä uuteen tukiryhmään?