Mielenkiintoinen maanantai
Laura kertoi kuulleensa kaveriltaan Tapaninvainiossa sijaitsevasta pop up-kirppiksestä, josta hän oli tehnyt eilen kotiinsa jos jonkinlaisia siistejä löytöjä. Me kirppishaukathan starttasimme heti aamusta liikenteeseen kieli pitkällä, hullunkiilto silmissä. Hyppäsimme bussista Tapaninvainion S-marketilla, koska sieltä löytyy Fida. Kirppishaukat kierteli ja kaarteli Fidaa edestakaisin, eikä oikein mitään kivaa tuntunut löytyvän. Outoa, koska yleensä ainakin toinen meistä tekee jonkun supersiistin löydön.
Onneksi Laura bongasi pikkupöydältä ison maatuskakokoelman, jonka seasta minä löysin tulevaksi jouluksi vähän erilaisempia ”joulupalloja”. Voih, minusta nämä on ihan supersöpöjä!
Jatkoimme matkaamme pop up-kirppikselle, joka pienten etsintöjen jälkeen löytyikin, mutta ei ollut ihan sitä mitä olimme kuvitelleet… Eräästä taloyhtiöstä oli nimittäin irtisanottu kaikki asukkaat suuren remontin tieltä. Nämä asukkaat olivat tyhjentäneet kaikki varastoissaan lojuvat ja tarpeettomat tavaransa yhteen isoon varastotilaan ja myivät sekä antoivat sieltä kamojaan niitä tarvitseville.
Olimme Lauran kanssa hiukan hämillämme, mutta päätimme katsastaa jos jotakin mielenkiintoista sattuisi silmään. Minulla oli päälläni Siperian Ellan ompelema sydäntakki, jota yksi kirppiksen pitäjistä innostui kovasti kehumaan. Siinä kehujen lomassa hän muisti, että hänellä itsellään on jossakin vähän samantyylinen kangas. Nainen ryhtyi tonkimaan jätesäkkejä ja pian kaivoikin sieltä tismalleen samanlaisen kankaan, ruskeana. Meinasin kirjaimellisesti laskea alleni ihastuksesta. Pakko saada tuo! Ole halpa, ole halpa, pliis, ole halpa, minä ajattelin ja ryhdyin hieromaan kauppoja hunajaisesta kangasaarteesta. Koska kankaassa oli muutamassa kohdassa hiukan haalistumaa, myyjä vähän harmissaan tyytyi myymään sen minulle vitosella. Jiihaa!!!
En ihan vielä ole keksinyt mitä Siperian Ella tästä minulle tai Saanalle taikakätösillään taikoo, mutta jotakin ihanaa tästä vielä syntyy.
Laura löysi itselleen punaisen peltikaapin parilla kympillä, vaikka ei vielä(kään) tiedä mihin sen kotonaan mahduttaisi… Sen voi kuulema laittaa vaikka varastoon odottamaan sopivaa sisustusta, mikäli ei just nyt keksi sille paikkaa.
Meidän ”Nanaalle” taas löytyi söpö minipyörä. Tällä tyttö huristelee (ehkä) ensi keväänä. Täytyy varmaankin vain hankkia apparit jostakin. Me ollaan Jykän kanssa jo kovasti suunniteltu tämän tuunaamista. Jykä purkaa pyörän osiin, huoltaa, hioo ja spraymaalaa kaikki osat. Saapa nähdä millainen väripläjäys tästä vielä syntyy… Pyörä maksoi kokonaiset 0 euroa. Ihan täysin toimiva peli, ainoastaan kumit on vähän littanat.
Tapaninvainiosta käveleskeltiin vielä Tapanilaan, josta muuten löytyy useampikin ihana pikku putiikki. Yksi niistä on Liike 51. Luomua, lähiruokaa ja ranskalaisia elintarvikkeita myyvä, vanhaa aikaa henkivä pikku putiikki. Suosittelen piipahtamaan, mikäli satut lähitienoolla olemaan. Minä ostin Saanalle speltti-hunajakeksejä (ihan sairaan hyviä) ja itselleni raakasuklaata.
Jatkoimme vielä Liike 51:ltä matkaa eteenpäin Tapanilaan ja piipahdimme Rönttösrouvan leipomossa kahvilla. Leipomo on erikoistunut perinteisiin, käsinleivottuihin leipomotuotteisiin. Eipä voi kuin suositella tätäkin.
(Ehdittiin molemmat haukata pororönttösistämme palat ennen kuin hoksasin napata kuvan)
Jotta ei nyt ihan ruusuiseksi hypetykseksi menisi koko päivä, niin kerrottakoon, että kun palasimme kotiin, tuli teiniltä viesti:
”Mun puhelin oli laturissa sit tunti loppu ja joku tiputti sen ja meni rikki. Ei ollu mun syy”.
Niinpä niin… Eihän se ollutkaan kuin kolmas puhelin tälle vuodelle…
Menin vessaan ja…
Sanotaanko vaikka näin, että tässä vaiheessa mulla ketutti kuin pientä oravaa, joka on unohtanut pähkinäpiilojensa sijainnit.