Mielenvikaista touhua
Voi kuinka tohkeissani väsäilin ja ripustelin eilen noita pompomeja. Olin tosi tyytyväinen ja karkkivärit hiveli silmiäni…
Kunnes illansuussa piipahdin kirppiksellä ja löysin sieltä nämä:
Alkuperäinen ajatukseni oli ripustaa tuo raitaverho Saanan huoneeseen, mutta jotenkin tuo vihreä väri näytti niin ihanalta, että päätin kokeilla sitä meidän olkkariin.
Ooh, mikä ihana kirkas väri. Vitsi, mitäpä jos ripustaisin joka ikkunaan erilaisen kirkkaanvärisen verhon ja vaihtelisin vähän tyynynpäällisiäkin sen mukaan…
Siitä se ajatus sitten lähti ja meikäläinen ryhtyi höyryämään oikein urakalla. Pompomit riivin ikkunan pielestä nevadaan ja ripustin tilalle verhot, verhoja, lisää erilaisia verhoja. Jykä istui koneella ja seurasi hiljaa sekoiluani:
”Jykä kuule, voisko tuon olkkarin tapetin repiä hittoon ja vaikka maalata tuon seinän? Se ei jotenkaan sovi ennää tänne yhtään, ei kyllä tuo senkkikään, mutta siitä en taija raaskia luopua kuitenkaan…” minä papatin lähinnä itsekseni.
”Jaa tuo tapetti vai? Jaahas. Ei sitä kyllä tarvi pois repiä, sen päälle voi ihan hyvin maalata, jos siltä tuntuu,” Jykä mutisi.
”Ai voi vai?? No sitte me mennään aamulla heti maalikauppaan, mie maalaan tuon seinän huomenna,” innostukseni kohosi ihan uusiin sfääreihin.
”Et muuten maalaa!! Otetaanpa nyt ihan rauhallisesti ja katotaan mitä tuosta sun touhusta oikeen loppupeleissä tulee,” järjen ääni tyrmäsi loistoideani.
Njaah, no katellaan sitä seinää sitte huomenna. Miltäs täällä nyt sitte näyttää…
Tein kulhollisen banaaniherkkua ja istahdin sohvan nurkkaan katselemaan höyryämiseni tuotoksia:
”EI HELVETTI, TÄÄLLÄHÄN NÄYTTÄÄ SILTÄ KUIN SIVU MIELIPUOLEN MUISTELMISTA OIS KÄYNY TOTEEN!!” rääkäisin kauhuissani.
”Mmmmm…” järjen ääni myhäili tietokoneelta.
Kauhoin viimeiset banaaniherkut kurkkuuni sen kummempia maistelematta ja rupesin taas riehumaan. Verho pois, verhot pois, pompmit tilalle, yksi uusi verho olkkariin, tyynynpäälliset vaihtoon… Tunnin päästä (klo 23:30) sama tila näytti tältä.
(pahoittelut näistä öisistä, entisestäänkin kökömmistä kuvista)
Oloni rupesi helpottamaan. Joo, kyllä tämä on enemmän minun näköiseni juttu kuitenkin. Vaikka kovasti kaiken maailman retroväreistä tykkäänkin, ehkä minun pitäisi jo pikkuhiljaa uskoa itseäni ja todeta, että ne istuvat paremmin päälleni kuin kotiini. Pieni ripaus mennyttä aikaa, vähän uutta ja jonkin sortin värien hallinta täytyy näköjään sisustuksestani löytyä, jotta minulla on kotona hyvä olla.
Tulipahan taas sekoiltua yksi yö. Tänään on vähän väsyttänyt, mutta kirppikselle piti aamulla suunnata. Haluaisin nimittäin olkaariin jonkun pinkkisävyisen retroverhon…
Verhoa en löytänyt vielä, mutta aivan ihanan pöytäliinan löysin. Eikös olekin herkku!
