Mitä kuuluu juurikasvulleni.

 

Ajattelin tulla tänne pitkästä aikaa kertomaan kuinka työntäyteinen, mutta mielenkiintoinen kevään alku minulla on ollut, ja kuinka ihanaa on, kun pääsiäinen katkaisee kiireen ja olemme huomenna lähdössä reissuun ja ja.

Sitten katsoin peiliin.

Voi helvetti!

Muistatteko kun syksyllä julistin, että nyt loppui hiusten värjääminen ja ryhdyn kasvattamaan oman värini takaisin? Aika hurjan moni epäili päätökseni kestävyyttä. Päätin osoittaa sisukkuuteni edes jossakin asiassa ja todellakin olla värjäämättä hiuksiani.

Päätös on pitänyt.

Voi helvetti!

Joka kerta kun katson peiliin, päähäni iskeytyy yksi ajatus: ”Voi helvetti!”. Kuontaloni väri muistuttaa lähinnä jotakin kapista tarhakettua.

Ei paljoa naurata.

Jokin aika sitten löysin kaupasta Biozellin color maskin. Innoissani levitin hoitoaineen päähäni, ja lopputulos oli suorastaan säkenöivä. Kunnes meinin ja pesin hiukseni seuraavan kerran. Väri haalistui mukavasti takaisin tunkkaiseksi, kiillottomaksi, hailakaksi kapiseksi tarhaketuksi, jättäen vaaleaksi raidoitettuihin latvoihin kivan ruosteisen häivähdyksen, joka on ilmeisesti tullut jäädäkseen.

Luovutin.

En vain jaksanut enää välittää. Siinähän roikkuu tarhakettu päässä perkele.

Kevät tulee.

Aurinko paistaa ja kesä siintää mielessä, omaan ulkonäköönsäkin jaksaa taas kiinnittää vähän huomiota. Vilkaisen iloisena peiliin, sieltä minua tuijottaa takaisin kapinen tarhakettu, jolla on ruosteiset jalat.

Voi helvetti!

Mitä teen?