Mitä makkarissamme öisin tapahtuu…

Nykyään tulee usein aamuisin mietittyä: Mitä ihmettä täällä taas viime yönä tapahtui?? 

Mihin on hävinnyt se meidän hyvin yönsä nukkuva vauva? En voi käsittää. Iltaisin kun kömmimme nukkumaan, näky on suorastaan ihanteellinen, vauva pinnasängyssään tuhisee ja äiti ja isä nukkuvat rauhallisesti omassa sängyssään. 

Kunnes kello kaksi lyö, alkaa meillä ihmeellisyyksien yö. Neiti HERÄÄ!! Ei auta tissit, ei silittelyt. Tyttö on hereillä, jokeltelee ja kikattaa. Hyvällä tuurilla saan hänet hetkeksi nukahtamaan viereemme, mutta juuri kun alan itse vaipumaan uneen, tunnen kuinka minua tuijotetaan. Mikäli erehdyn raottamaan silmiäni, on reaktio osastoa ”bensaa liekkeihin”. Tyttö nauraa ääneen, päristelee ja sätkii. Välillä kyytiä saavat isän rintakarvat, parta ja hiukset. Sitten potkitaan minun rinnat ja vatsa, revitään vähän kulmakarvoista sekä tietysti hiuksista. 

Jossain vaiheessa neiti nukahtaa hetkeksi, ihan vain herätäkseen noin kello viiden aikaan toistamaan kaiken tuon edellisen. 

VOI PER…LE!!! Mitä ihmettä tuon kanssa oikeen tekis?? Pikkuisen meinaa olla aamulla kireää hermoa aamupalapöydässä. Eikä siinä vielä kaikki, kun olemme möyrineet ylös sängystämme ja syöneet aamupalan, voi pikku prinsessamme laittaa rauhallisin mielin NUKKUMAAN!! Whaat?? Tekeekö se tuon tahallaan?!

(No joo, tiedän ettei tee, mutta SILTI) 

Siellä hän sitten pari tuntia tuhisee vaunuissaan. Jiihaa, ja arvatkaa tuleeko itellä just sillä hetkellä se uni… No, eipä tarvi montakaan arvausta…

Näin pitkällä meidän aamumme oli tänään n. klo 7. On syöty, pissattu, puettu ja nyt LEIKITÄÄN!!

-Je-e-eeeh, sanoo äiti.

Onneksi mahtava Ile-eno <3 tuli aamupäivällä möyrimään lattialle kaveriksi, niin mamma sai hörppiä kolmannet isot jääkahvit rauhassa.