Mitä tehdä kaupungissa, kun ei ole rahaa tai sitä on vähän.

Ystäväni Mervi on ryhtynyt opiskelemaan ja hänellä on tällä viikolla kevätloma. Pohdimme viime sunnuntaina kirppiksen pidon lomassa, että jotakin kivaa tekemistä pitäisi keksiä. Koska meillä kummallakaan ei ole ylettömästi rahaa tuhlattavaksi, perinteiset shoppailureissut on poissa laskuista. Mietimme ja pohdimme mitä voisimme tehdä kaupungissa ilman rahaa tai mahdollisimman vähällä rahalla.

”Hei, poltetaan tupakkaa!” Mervi keksi.

”JOO, isutaan jossain ulkona, katellaan ihmisiä ja poltellaan tupakkaa,” minä fiilistelin.

Tähän väliin mainittakoon, että me emme kumpikaan polta tupakkaa. Olemme kyllä joskus polttaneet, mutta emme enään.

”Mie tuon tupakit, niin tuo sinä tulet,” Mervi tuumasi.

”Sopii.”

Seuraavana päivänä rupesin pohtimaan tuota tupakanpolttoa tarkemmin. Hitsi, Saanahan on tietysti mulla mukana, kun päivällä tavataan. En halua missään nimessä polttaa tupakkaa hänen lähettyvillään. Minusta se on ihan karsean näköistä, kun vanhemmat vetävät röökiä ja työntelevät lastenrattaita. Meidän täytyy tehdä niin, että poltellaan sitä tupakkaa silloin kun Saana on päiväunilla. Toisen täytyy olla jossain kauempana vaunujen kanssa kun toinen polttaa sitä tupakkia ja katselee ihmisiä. Mutta eihän siinä ole sitten mitään ideaa, istua yksin ja vetää röökiä. Sitä paitsi, en halua haista tupakalle kun Saana herää. Ei tää nyt ehkä ollutkaan niin hyvä idea. Täytyy jutella Mervin kanssa vielä.

Kohtapa piippasi minulla puhelin ja siellä oli Merviltä viesti.

”Halutaanko me polttaa röökiä? Siitä lähtee taju…”

”Ei polteta, keksitään jotain muuta,” minä vastasin.

Sovimme että molemmat keksivät muutaman idean ja valitsemme sitten niistä parhaimman.

Minä laitoin ensimmäisenä ehdotukseni Merville:

”Ehdotus 1. Sörnäisten uuden Mokon tsekkaus. 2. Gudrun Sjödenin liikkeeseen tutustuminen ja Indiskasta mulle sukkikset. Nuo on kyllä vähän pelottavia, ku ei oo rahaa… Jykä ehdotti ilmaista tekemistä: Hän tarjoaa meille toimistollaan kaljupääkahvit klo 11 ja kertoo heidän uudesta tulospalkkausjärjestelmästään. 3. Itikseen sushilounaalle (9euroa).”

Mervi vastasi:

”Gudrunin liike ja uusi moko, mahtava juttu. Tulospalkkaus ei kiinnosta… Mun ehdotukset: Verenluovutus sanomatalossa. Siellä ilmainen ruoka, hedelmiä, kolmioleipiä, karkkia, keksiä, limua ja vissyä, jätskiä. Toinen idea on fenniatalossa, assalla salaattibaari. Kolmas, Kyläsaaren kierrätyskeskus, en ole käyny koskaan.”

”Saako oikeasti kaikkea noita jos luovuttaa verta? Vitsi, ku vois luovuttaa ilman niitä piikkejä sitä valuvaa verta. Nyt on valinnan vaikeus. En tiiä… Mitä sie haluaisit eniten? Hei, Jykä korotti panoksia myös… Hän tarjoaa pari mariekeksiä ja esitteelee toimenpideohjelman vuodelle 2015” minä vastasin.

”Apua, minkä toimenpide?! Tulee mieleen hammaslääkäri!! Hui! Mutta, joo saa syödä hyvin siellä jos luovuttaa verta. Saa ottaa vielä juomapullon ja evään mukaanki ;D No, mutta unohdetaan se sitten… Mitä jos ilmoittauduttaisiin lukijoiksi sokeiden äänikirjoja varten?” Mervi jatkaa

”Siis häh! Voiko sellaistaki tehhä?!” minä ihmettelin

”Joo, joo. Jutellaan lisää ku nähdään. Käydäänkö nyt kuitenkin vilkaisemassa se Sörkan Moko ja mennään sitte tutustumaan sinne kierrätyskeskukseen? Siellä Sörkassaki on sushipuffee… Nähdäänkö Kurvissa?”

”Jee, sopii, nähdään!”