Mökkihöperöt

Minä se en jostain syystä ole koskaan ollut mikään mökki-ihminen. Ala-asteen loppupuolella en suostunut enää lähtemään vanhempieni kanssa mökille, vaan halusin jäädä kotiin. Mummoni asui tuolloin lähes samassa pihassa kanssamme, joten sain usein luvan jäädä kylille. Ai että minä tykkäsin niistä ”yksinäisistä” viikonlopuista. Kuvittelin olevani aikuinen ja asuvani yksin. Jos minulla rupesi pelottamaan, juoksin mummoni luokse turvaan.

Nyt aikuisena olen ryhtynyt taas pikkuhiljaa pitämään mökkeilystä. En minä vieläkään siellä montaa päivää jaksa olla, mutta jokusen kylläkin. Tänä kesänä olemme huomanneet, että Saanasta on kehkeytynyt oikea metsämörri, jonka lempipuuhaa on metsässä taapertaminen. Siitäkin syystä suuntasimme juhannuksen viettoon mökille. Vanhempani vielä tarjosivat meille mahdollisuuden olla mökillä ihan keskenämme, omassa rauhassa. Ai että me nautittiin.

Seuraavan kerran näihin maisemiin palaamme heinäkuun lopussa. En malta odottaa. Minusta on tulossa mökkihöperö! Mitä ihmettä?