Nolo mutsi tässä moro!

Meillä oli eilen klo 16 sovittu aika pankkiin pojan kanssa. Halusimme hankkia hänelle oman pankkikortin. Olin tehnyt treffit poikasen kanssa pankin eteen hiukan ennen neljää. Klo 15:40 työntelin vaunuja pankin lähistöllä kun poitsu löntysteli minua vastaan. Ei meinannut lapsi ensin huomata, mutta kun tarpeeksi monta MOOOIIIta huhuilin, hoksasi tuo vihdoin.

Innostuin kovin murkkuni näkemisestä ja ehdotin, että kävisimme kaupassa ostamassa porukalle joulukalenterit ennen pankkiin menoa.

-Emmä tarvi kalenteria, poika mutisi.

-Häh, no ainahan meillä on kalenterit ollu.

-Joo, mut emmä tarvii. Mä meen nyt vähän kävelylle, nähään sitte siellä pankilla.

-Siis, mihin sie oot menossa? Miks et lähe meijän kans nyt tuonne pankille päin? minä kyselin.

-Emmä.

-No mitä tämä nyt on, mitä ihmettä sie touhuat? Oonko minä nyt niin nolo, ettet voi minun kans kävellä sinne pankille?

-Et, mutta emmä haluu jos joku näkee.

-Voi jumankauta, pitääkö tässä siitä pankin ovestaki eri aikaan livahtaa?

-Mmmm.

-Selvä! Tämä nolo mutsi lähtee nyt tästä sitte aiheuttamasta lisähäpeää, kiekaisin ja lähdin työntelemään vaunuja pankkia kohden.

-Älä nyt suutu! kuulin pojan huutavan perääni.

-KYLLÄ MIE NYT VÄHÄN SUUTUIN! huusin takaisin.

Ymmärrän, että pieni häpeä vanhempiaan kohtaan kuuluu nuoruuteen. Mutta ettei pysty edes rinnalla kävelemään… Ei minulla ole aikomustakaan ryhtyä lässyttämään, halailemaan tai järjestää jotakin kohtausta julkisella paikalla. Kyllä minä osaan käyttäytyä ihmisten ilmoilla.

No joo, ehkä rääkäsin pankin edessä vähän liian kovaa pojalle, joka tuli sinne hiukan myöhässä, että missä hitossa se on laahustanu. Mutta se OLI MYÖHÄSSÄ, eikä siinä varmasti ollu ketään sen tuttua ympärillä… en ainakaan huomannut… Poika kyllä vähän hätkähti ja kasvoilla kävi sellainen peura ajovaloissa-ilme. Muttaku se OLI myöhässä ja meillä oli varattu aika sinne saamarin pankkiin.

Eikä sitä muutenkaan noin pienistä tarvi hävetä, ihan normaalia elämää. Toista se oli kuulkaa silloin minun nuoruudessani. Isä tuli hakemaan minua nuorisotalolta ja veti ihan jäätävät käkkärikäännökset LADALLA siinä pihassa, joka oli täynnä minun kavereita. SE oli noloa.

Kerran tämä samainen kolttakääpä veti käkkärikäännökset LADALLA serkkujen tienhaarassa niin, että joku mummeli säikähti ja kaatui pyörällä. Mummon karvalakki vaan liukui pitkin jäistä tietä.

Eikä äitini jäänyt minun nolaamisessani yhtään huonommaksi. Tuo mutsi veteli kylillä mutkat suoriksi sillä samaisella LADALLA, niin että auto jäi pohjasta keikkumaan lumipalteeseen. Me tietysti tyttökaverini kanssa kyydissä. Sattuipas sopivasti yksi kylän kolleista kavereineen kurvaamaan paikalle (vielä nolompaa), nostivat autoa perästä ja työnsivät sen pois siitä palteesta (kaikkein nolointa).

Tai silloin kun äitini haki minua uintitreeneistä. Ei osannut kääntää autoa uimahallin pihassa… Piti hakea sotilaspoika kääntämään meille sen auton (uimahalli sijaitsee rajavartioston tiloissa). Lähdettiin köröttelemään kotia kohti. Auto nyki ja yski, eikä oikein liikkunut kunnolla. Siinä mentiin kävelyvauhtia auto nykien kylän poikki. Äiti kiroili ratin takana, kuinka se pojankloppi hajotti meijän LADAN. Kylän toisella laidalla rakas äitini hoksasi, että hupsistarallaa sehän onkin käsijarru pohjassa…

Niin, että minä en todellakaan ole NOLO MUTSI! (Mulla ei oo edes ajokorttia, jotta voisin vetää käkkärikäännöksiä)

Nolo mutsi hohtokeilaamassa. Poika varmaan kyyhöttää jossakin perimmäisessä nurkassa ja häpeää silmiä päästään…