Nyt se romu sitte hajos.

Tänään se sitten tapahtui. Päivä, jota olemme kauhulla odottaneet. Tai siis, tässä tapauksessa odottaa, on ihan väärä sana. Kauhulla pelänneet, kylmärinki persiissä panikoineet, kammoksuen kauhistelleet…

Meidän tietokone kuoli, tuli tiensä päähän, potkaisi tyhjää, heitti lusikkansa nurkkaan…

Mikä hitto siinä on, että nämä jutut sattuu aina silloin kun uuteen EI OLISI MITENKÄÄN VARAA? Eniten minua ärsyttää tässä se, että minun puhelimella ei saa ladattua kuvia blogiin? Miksi ei saa, en ymmärrä? Vai eikö vain osaa käyttää tätäkään? Uaah!

Ihan tylsää vain jaaritella tänne niitä näitä, ilman ainuttakaan kuvaa. Tämä tekstin värityskin on niin masentava. Mustaa ja valkoista vaan, plaah.
Tylsyyksien tylsyys. Minä lähen nyt nukkumaan. Ihan kurjuuden maksimoimiseksi näen varmaan musta – valkoisia uniakin, ilman kuvia, pelkällä tekstillä.

Öitä!