Oman elämänsä marimekko…
Marimekolla on huomiseen saakka ystävämyynnit. Selailin Marimekon sivuja puolihuolimattomasti silkasta uteliaisuudesta, koska minulla ei ole (ei oikeasti ole) aikomustakaan sekoilla siellä tällä kertaa.
Huomasin, että monissa vaatekuvissa mallilla oli päällään pitkä tunika ja vajaamittaiset housut. Jotenkin tuo yhdistelmä rupesi useamman katselukerran jälkeen näyttämään ihan hauskalta ja erityisen mukavalta. Tässä yksi esimerkki Marimekon sivuilta:
https://www.marimekko.com/fi_fi/tashia-mekko-musta-valkoinen-044117-068
Viime viikonloppuna kiertelin kirppiksiä sekä Tampereella, että Helsingissä. Noilta reissuilta mukaani tarttui vajaamittaiset leveät housut. Tänään taas kiertelimme Lanttilassa. Siellä bongasin ison musta-valkoraitaisen tunikan, jossa oli taskut ja kaikki. Päässäni syttyi lamppu, tästähän minä kokoan marimekkohenkisen asun itselleni yhteensä viidellä eurolla. Ostin tunikan.
Kotiin päästyäni kaivoin tunikan kassista ja intoa väristen puin vajaamittaiset housut jalkaani, vähän ryppyisen tunikan päälleni, kaivoin kaapista vielä uudet kevättennarit jalkaani ja astelin peilin eteen.
MITÄ HELVETTIÄ!? Eihän tämä näytä sinnepäinkään siltä miltä sen pitäisi näyttää.
Ei, vaikka kuinka muikistelisi. Minä näytän sivutaskuineni ja tasaraitoineni ihan ähkystä kärsivältä pygmiltä. Mahtavaa!
Pitäköön Marimekko raitansa, minä en pidä edes kopioita.