Outo kohtaus

Sain yöllä lentokoneessa jonkun ihmeellisen kohtauksen.

Eipä kovin yllättänyt, että lentomme lähtikin vasta kahdelta yöllä, vaikka lipuissa luki klo 1:00… Väsymys suorastaan maistui suussa. Saana tietysti heräsi siinä vaiheessa kun pakkauduimme koneeseen, eikä nukahtanut kuin vasta puoli neljän paikkeilla.

Istuin ikkunapaikalla nukkuva tyttö sylissäni ja torkahtelin siinä samalla. Jossain vaiheessa heräsin siihen, että jalkani alkoivat olla todella puutuneet, mutta asennon vaihtaminen oli mahdotonta vetelä ja painava möykky sylissä. Nukahdin uudestaan.
En kuitenkaan pitkäksi aikaa, kun heräsin outoon, vellovaan oloon vatsassani. Otin oksennuspussin käteeni, mutta en saanut sitä auki, koska joku oli liimannut sen purkalla kiinni. Kädet alkoivat täristä ja pian koko kroppani tärisi horkassa.

”Jykä, minun on pakko päästä pois täältä NYT! Ota Saana, minä oksennan tai pyörryn kohta. OTA SAANA!!”, melkein jo huusin paniikissa ja työnsin tytön Jykän syliin.

Rynnin pois penkkirivin perältä ja syöksyin vessoja kohti. Molemmat vessat oli tottakai varattuja, enkä minä pysynyt pystyssä enää sekuntiakaan. Lysähdin kyykkyyn käytävälle vessojen viereen. Jostakin olin näköjään matkalla napannut avonaisen yrjöpussin. Tuijotin pussin pohjaa, tärisin ja ajattelin, että kohta saa kanssamatkustajat kunnon shown.

Sattumoisin olin lyhistynyt käytävälle sellaiseen kohtaan, johon puhalsi ilmastointi. Oloni rupesi hiukan helpottamaa. Samalla toinen vessoistakin vapautui. Kampesin itseni vessaan. Nojasin peiliin ja kuulostelin oloani. Tärisin älyttömästi edelleen ja naamani oli ihan harmaa, mutta kuvotus alkoi mennä ohi.

Jonkin ajan kuluttua uskalsin palata paikalleni. Join vettä ja yritin saada tärinän loppumaan. Jykä piti Saanaa sylissä vielä pitkään ja minä istuin keskipenkillä, jossa oli paremmin tilaa. Pikkuhiljaa olo alkoi normalisoitumaan ja tärinäkin loppui. Loppumatka sujui suht ok oloissa, eikä yrjöpussia tarvinut enää rutistella.

Mikä ihme tuo kohtaus oikeen oli? Oliko se paniikkikohtaus, vai joku verenkiertohäiriö, vai johtuiko se väsymyksestä?? Mulle ei ikinä, koskaan ole sattunut mitään vastaavaa. Väsymys kyllä aiheuttaa sellaisen krapulaisen olon, mutta ei mitään noin rajua kohtausta. Hämmentävää.

Mutta arvatkaa onko mahtavaa olla kotona!