Etukäteisjoulu
”Äiti, joulupukki tulee sitte mummilaan talvella.”
”Kuule, ku me ollaan tänä talvena siellä pitkällä matkalla, muistatko? Me ei olla jouluna mummilassa.”
”Kyllä Saana on mummilassa ja tuleepas joulupukki.”
”No me ei nyt olla mummilassa, mutta mitäpä jos se pukki tulis käymään täällä kotona? Katopas, ku ulkona on noin paljon luntaki, ja mummi ja pappaki tullee tänne.”
”Hyvä on, äiti. Kyllä se sopii, äiti.” (Hello Kitty on tuonut oman vivahteensa lapseni puheeseen)
Eipä siinä muukaan auttanut kuin tuutata joulu tulemaan yli kuukauden etuajassa. Lähikaupasta kipaistiin piparitaikinat ja koristeet, ja ryhdyttiin tuumasta toimeen.
Joululaulut soimaan ja piparipaja pystyyn.
Saanan koristeluja.
Miesten näkemyksiä.
Minun piperryksiä.
Torstaina kirmasin töiden jälkeen Itikseen ja nappasin lapsille muutamat lahjat. Saanalle tunika, pikkuhousuja, talon muotoinen muumipalapeli, muutama My Little Pony- figuuri ja Ryhmä Hau- astiat. Teinille paitoja, pusero, lapaset, kahvilalahjakortti ja arpapaketti. Teinin isä hommasi Saanalle suksipaketin, ja minä käärin isänpäivälahjat joulupaperiin ja työnsin ne myös pukinkonttiin. Mummille aiemmin hommaamani legginssit saivat myös joulupaperikääreen.
Torstai-iltana kaivoin muutaman joulukoristeen laatikosta ja ripustin kuuseen ikkunaan.
Perjantaina käytiin ruokakaupassa. Ostettiin kalatiskiltä kaikkea mitä siellä oli tarjolla, pikkukinkku, laatikot, jauhelihaa lihapullia varten ja paistopisteeltä erilaisia pullia ja leipää. Lauantaina päivällä meillä oli hyvin aikaa viedä mummi ja pappa Marimekolle sekä Jumboon shoppailemaan.
Lauantai-illan jouluateria valmistui noin tunnissa, ilman stressin häivääkään. Veljenpojatkin tupsahtivat joulupöytään. Onneksi tuon meidän pöydän saa venytettyä tarvittaessa yli 3 metriseksi, hyvin siis mahduttiin koko sortinsakki pöydän ääreen.
Ruoan jälkeen ovelta kuului tuttu koputus. Saanaa ei jännittänyt yhtään…
Pukkihan se sieltä saapui (raiskattuine partoineen).
Saana piti turvavälin pukkiin koko ajan, mutta halusi ehdottomasti toimia apulaisena lahjojen jakamisessa. Omien sanojensa mukaan hän oli tarjoilija.
Tiedättekö muuten miksi joulusiivouksesta ei kannata ottaa mitään stressiä?
No tämän takia…
Se on kuulkaa ihan turha ryhtyä joulustressissä hoonaamaan ja viilaamaan nurkkia, koska ruokailun ja pukin käynnin jälkeen koko kämppä on kuin pommin jäljiltä, eikä ketään kiinnosta siivoukset ja kaappien järjestys.
Meillä oli siis vallan mukava ja leppoisa joulu. Saana oli ihan fiiliksissä, eikä häntä kiinnostanut oliko se joulu nyt vai kuukauden päästä. Oikeastaan minusta itsestänikin tuntuu jotenkin mukavalta ajatus siitä, että meidän poppoon joulu on jo vietetty. Tästä on hyvä ryhtyä pakkailemaan hellemekkoja rinkkaan.
