Mainio hurahdus

”Äiti, muistathan että Saana ei käytä mekkoja hoitopaikassa?”

Mitäpä meikäläiselle muuta voi käydäkään, kuin syntyä tyttö, joka ei mekkoja päällensä pistä. Noo, on Justiina sentään vähän myönnytyksiä tehnyt, kesälomalla hän kuulema voi käyttää mekkoa. Joskus.

Helsinki Design Weekin lastentapahtumassa kiertelin Saanan kanssa vaatemyyjien kojuja. Jostain syystä tykästyimme molemmat Mainio Clothingin vaatteisiin. Saana varmaankin siitä syystä, että silloisella myyntipisteellä ei mekkoja rekeissä roikkunut. Sitä miksi minä niihin tykästyin, en osaa selittää. Ensi näkemältä vaatteet näyttävät olevan ihan jotain muuta kuin mistä tykkään, mutta ehkä ei sitten kuitenkaan, omituiset väriyhdistelmät ja monenmoiset kuviot kiehtovat silmääni. Osa vaatteista on melkeinpä rumia, sen verran rumia, että ne ovatkin ihan sairaan hienoja.

Ehdotonta plussaa Mainion vaatteissa on se, että ne suunnitellaan suomessa ja valmistetaan luomupuuvillasta. Vaatteet valmistetaan Intiassa, tehtaassa jolla on yteiskuntavastuulllisuudesta kertova sertifikaatti ja joiden työolot Mainiolla tunnetaan 15 vuoden ajalta. Mainioita, laadukkaita ja eettisiä hyvän mielen vaatteita, jotka eivät liikaa kukkaroa rasita.

Ensimmäiset ostoksemme olivat tämä pusero, sekä nämä pöksyt

20160924_125214.jpg

Koska vaatteet osoittautuivat erittäin mukaviksi ja pitivät värinsä ja kuosinsa pesussa, hankin vielä muutaman vaatekerran lisää.

20161025191354.JPG

 

20161025191402.JPG

20161025191420.JPG

Mainiolla on myös aikuisten vaatteita. Jotkut niistäkin tosi kauniskuosisia, mutta en ihan kokenut niitä omikseni kuitenkaan. Siksipä minä keskityn eettiseen kuluttamiseen hankkimalla vaatteeni edelleen pääsääntöisesti kirppareilta. Myös Teini on innostunut vaatteidensa laadusta ja eettisyydestä. Tosin hänen eettisyytensä hinta on yleensä kolminumeroinen luku. Pientä aluevaltausta kirppareille hän on onneksi myös tehnyt.

Hei, asiasta aidanseipääseen, me lähdetään aamulla Saanan kanssa minilomalle mummilaan (ei niin eettisesti lentokoneella). Pakattiin kuulkaa ihan konmarihengessä YKSI YHTEINEN LENTOLAUKKU. Voitteko kuvitella, me lähdetään yhdellä lentolaukulla?! 

Minä en.

20161026224531.JPG

Muoti Hyvä olo Lasten tyyli Trendit

Pyylevä haalarissa

Minä se lämpenen melko hitaasti uusille jutuille, tai sanotaanko että silmäni vaativat pidemmän totutteluajan kuin muilla ihmisillä. Nyt olen pari vuotta katsellut aikuisilla ihmisillä haalariasuja. Aluksi ne näyttivät mielestäni ihan karmeilta; aikuinen ihminen vauvan haalarissa. Muistin myös haalarimuodin 80-luvulta, jolloin otin käyttööni äitini lohenpunaisen haalarin. Se oli ihana. Korjaan, se tuntui päällä ihanalta.

Pikkuhiljaa haalarit ryhtyivät taas näyttämään mielestäni hyviltä. Kauniiden, pitkien ja laihojen mallien päällä ne ainakin näyttävät hyviltä. Mitenköhän haalari toimisi tällaisen ei ihan just mallinmitoissa olevan ihmisen päällä? Toisin sanoen, sopisikohan haalari tällaiselle reitevälle, rintavalle, mahakkaalle kolttamuorille?

Seuraavaksi ystäväni Emmi hankki haalarin. Hän on minua selkeästi pidempi, mutta muhkeita muotoja löytyy myös häneltä. Emmin päällä haalari näyttää ihan älyttömän hyvältä. Tosin en tiedä mitä taikapölyä hän itseensä huiskii, koska kaikki vaatteet näyttävät hänen päällään mielestäni hyvältä. Sitten tutustuin facebookissa Tyyliä metsästämässä-blogiin, jossa kirjoittaja esittelee useammankin haalarihankintansa ja hänkin on plus-kokoa. Nekin näyttivät ihan älyttömän hyviltä. Hmm…

Mutta olen nähnyt kaikissa kuvissa haalareita vain suoraan edestä. Monet jutut näyttävät hyvältä suoraan edestä kuvattuna/katsottuna, mutta kun pyylevää ja mahakasta kuvataan sivusta, tulos ei aina ole ihan yhtä imarteleva. Hmm, hmm… Tosin olen saanut useammalta taholta ohjeeksi olla välittämättä siitä sivuprofiilista, mutta jostain, tai ehkä juuri siitä syystä, siitä on tullut minulle varsinainen kompastuskivi.

Törmäsinpä taannoin Teinin kanssa kirppiksiä kierrellessämme sitten haalariin. Koko oli 38, eli periaatteessa minulle pieni, mutta 4 euron hinta sai minut ostamaan haalarin. Kotona vedin haalarin päälleni ja ihme, se mahtui. Kaivoin kenkäkaapista myös korkkarit, jotta olo ei olisi kuin isolla vauvalla. Haalari olisi voinut näyttää pahemmaltakin. Jopa Teini oli sitä mieltä, että haalari oli ihan jees.

(Pahoittelut pölyisestä peilistä. En edes yritä väittää, että pyyhkisin sen. En kumminkaan pyyhi…)

20161005215648.jpg

Tämä sivunäkymä minua kyllä jotenkin vaivaa. Muutaman kilon painonpudotus voisi tehdä ihan terää. Mihinkään slimfitspandexeihin minä en suostu itseäni survomaan, niissä on niin epämukava olla ja vatsa tulee kipeäksi, eikä pysty syömään mitään. Haluan, että oloni on hyvä, olkoonkin että näytän tyyristylleröltä.

20161005215652.JPG

Tämä suhteellisen avara etumus taas ei onneksi vaivaa ollenkaan…

20161005215656.JPG

20161005215659.JPG

Sen verran mietiskelin, että mikäli minä muutaman kilon tiputettuani päättäisin haalaria pitää, tarvitsee se jotakin tuonne alle. Ihan noin avarassa kaula-aukossa en tunne oloanni kotoisaksi. Miten olisi joku tällainen pitsibody? Onko kenelläkään kokemusta näistä bodyista, siis itsensä päällä. Tosi outoa muuten puhua lastenvaatteista ja tarkoittaa aikuisten vaatteita.

Short Stories - LOVELY VALENTINE - Body - black

Esprit - MARLA - Body - black

Kuvat Zalando

Muoti Hyvä olo Höpsöä Päivän tyyli