Kun kotiuduimme Kyproksen reissulta, päähäni oli pesinyt kuivunut voiklöntti. Märisin karmeaa, oudonväristä kuontaloani sekä täällä että facebookissa. Äitini kielsi tätä Kitty kotikampaajaa koskemasta tukkaansa, ja ilmoitti varanneensa minulle ajan ekokampaajalle Ivaloon:

”Luomukampaaja, mitä se mulle tekkee?” minä kyselin pikkuisen epäileväisenä.

”Jos vaikka merilevähoito tai raidat ja luomuleikkaus. Mittään ei tee!” äiti vastasi.

Niinhän siinä kävi, että tänään meikäläinen istahti kampaajan tuoliin ensimmäisen kerran kahteen vuoteen.

Vähän kyllä jännitti. Mutta hei, ei tuosta pahempaakaan voi saada millään ilveellä… Lähtötilanne hiusten kampaamisen jälkeen siis tämä: Lehmän lipaisema voiklöntti.

Kampaajan kanssa juttelimme hetken, hän kuunteli ajatuksiani ja sama aaltopituus löytyi välittömästi. Tummia ja vaaleita raitoja, sekä leikkaus.

Tumma väri oli jotakin luonnon väriä ja vaalea oli vaalennusainetta… Enhän minä niitä muista, mutta ekan kerran silmiäni ei kirvellyt, eikä hiusväri löyhkännyt nenääni. Värien tuoksu oli ennemminkin miellyttävä kuin pistävä. Muutenkin tunnelma oli ihanan rento ja kiireetön. Sain hörppiä teetä sillä aikaa kun värit vaikuttivat hiuksissani. Olin taivaassa. Pari tuntia vierähti kuin siivillä teetä hörppien ja kampaajan kanssa jutellen. 

Lopputuloksesta tuli just sellainen kuin haaveilinkin. Luonnollinen ja helppo. 

Nyt minun täytyy jatkossa lennellä aina Ivaloon kampaajalle. Tulee tosi halvaksi tämä kauneudenhoito… Ei vaineskaan, sain kivan kotivärjäysvinkin ja Sini varmasti osaa tällaisen lähes tasapitkän polkan minulle rapsia. Keväällä sitten palaan tuohon tuoliin nautiskelemaan uudestaan.