Pari päivää sitten tuli sellainen olo, että tarvitsisin pienen hömpöttelypäivän ihan ilman muita perheenjäseniä. Vain minä ja vain sitä mitä minä haluan. Tai noh, halusin mukaan myös Mervin, joten täytyisihän minun tietty kuunnella myös mitä hän haluaisi touhuta. Toisaalta hän nyt yleensä haluaa kaikkea ja on innokas tekemään vaikka mitä, joten pyysin matamin seurakseni. Mervi oli kyllä suunnitellut menevänsä rannalle, mutta kaupunkipäivä pöhelössä seurassa vei voiton ja hän lähti mukaani. 

Aamulla heräsin innoissani ennen kukonlaulua. Kiharsin vähän tukkaani ja laitoin siihen kukkasen (tietysti, koska on kesä), söin tyttösen kanssa aamiaisen, herätin Jykän, hyppäsin hameeseen ja lähdin.

Vähäeleinen asuni yllätti pikkuisen minut itsenikin, mutta eilen tuntui hyvältä just näin.
Asemalla Mervi jo vilkuttelikin. Luulin häntä kyllä ensin mummeliksi, joka heiluttelee jollekin takanaolevalleni… Mulla on vähän huono näkö, enkä käytä silmälaseja, joten erehdyksiä sattuu välillä. Mervi kyllä kehotti vakavasti harkitsemaan niiden lasien kaivamista kaapista, kun kuuli keneksi häntä luulin.

Kyllähän tuota nyt voi pikavilkaisulla erehtyä mummeliksi luulemaan.

Siitähän se hirnumisen täyteinen päivä käynnistyi. 

Hyppäsimme ratikkaan ja suuntasimme Hietsun kirppikselle tietty.

Ihmispaljoudesta huolimatta Hietsu on niin kiehtova paikka, että siellä pitää ehdottomasti vierailla muutaman kerran kesässä. Sieltähän voi löytää vaikka mitä, kuten…

Olisiko vaunuille tarvetta?

Torin laidalta pongasin tällaisen… Erikoinen tyyppi karvareuhka päässään kesähelteellä, tinakuppi kädessään ja onnellinen hymy naamallaan (varmaan tuo lakki vähän pehmentänyt sen päätä). Luulin tuota sellaiseksi ihmispatsaaksi ja olin jo laittamassa kolikkoa kupppin, kun rouva tuhahti minulle ja…

lähti kävelemään. Minun oli pakko seurata tuota maagista karvareuhkaa.

Hän käveli sisään hienoon kahvilaan.

Taisi olla joku aristokraatti, kun kahvilassa näkyi olevan hänelle ihan oma sohvaryhmänsäkin, jossa hänen kuninkaallisuutensa siemaili kahvia ylhäisessä yksinäisyydessään siitä tinakupista.

Kun kahvi loppui kupista, hän käänsi vain katseensa ja nosti kuppinsa ja se täytettiin välittömästi, vaikka kahvilassa ei ollut edes pöytiin tarjoilua. 

Höh, miten tuo juttu ei kuulosta enää yhtään niin hauskalta kuin eilen, kun kehiteltiin sitä?? Siis mille me oikein naurettiin se puolituntinen?? Pakko johtua tuosta Mervin karvareuhka-aarteesta, jonka se löysi kirpparilta ja siitä paahtavasta auringosta.

No se siitä kuivasta huumorista.

Kaiken kaikkiaan Teatteri on näkemisen arvoinen paikka, siellä on keksitty mm. pultata nuo kauniit pikkulipastot seinälle, niin on siivoojalla paljon helpompi työskennellä.

Tätä lamppua minä ihailen aina.

”Mie tahon tämmösen kottiin!”

”Kato, hieno peili. Otetaan kuva!”

”Miun tukka on vähän huonos… Sie otit sitte sen jo?”

Vaikka sisällä oli kaunista, me olimme päättäneet nauttia herkulliset lounaat terassilla ja niin me myös teimme.

M-m-mmm, mangokanaa, vuohenjuustoa, meloonia ja artisokkaa (varastin Mervin lautaselta).

(Minä muuten osaan ihan oikeasti käyttää myös veistä, vaikka tässä ei siltä näytäkään…)

Ihmisiäkin olisi voinut seurailla, mutta ei me joudettu, koska oli niin paljon asiaa ja hyvää ruokaa.

Lounaan jälkeen pyörähdimme vähän Forumissa ja matkalla Kamppiin löytyi lasipalatsin takaa tällainen tapahtuma.

Kyseessä oli joku bloggaajien (miks minua ei ollut kutsuttu??) ja kädetaitajien tapahtuma.

Rusettipipoja, mutta ei ihan sellaisia, jollaisia minä olen fiilistellyt…

Aikamme kierreltyämme ja tuhlailtuamme, rupesi tekemään mieli kahvia. Haaveilin sellaisesta isosta lattesta ja jäätelöpallosta. Rahat rupesivat olemaan kotiäidillä ja opiskelijan rentulla vähissä, joten Mervi ehdotti, että hakesimme Kampista take away-kahvit ja jäätelöt ja menisimme ulos nautiskelemaan.

Sopihan se,

mutta en minä nyt ihan tätä ajatellut… 

Päätimme kuitenkin unohtaa säästölinjan vielä hetkeksi ja hakea kahvilasta kunnon kahvit ja minun oli pakko saada se jäätelöpallo jätskikojusta.

Suuntasimme ulos penkille ihmisiä katselemaan ja kahvista nautiskelemaan.

Rupesi ripsimään vettä.

”Nonni, lapioihan se jäätelös naamaan, niin keretään kotiin täältä ennenku kastutaan. Mie kuulen lepoasennon kutsuvan minnuu”, Mervi hoputti.

Tungin puolikkaan jäätelöpallon suuhuni ja sitten jo mentiinkin puolijuoksua kohti juna-asemaa.

Junassa istuin onnellisena, selailin päivän aikana napsittuja kuvia ja lähettelin niitä Merville, samalla vielä vähän juttua jatkaen viestien välityksellä.

Kotiasemalle astuessani sade oli lakannut ja aurinko paistoi.

Kun astuin sisään kotiovesta, oli minua vastassa nämä kaksi päivänsädettä…

ja yksi menninkäinen.

Vielä on kesää jäljellä ja vaikka mitä kivaa edessä, kuten tänään alkava Jykän loma. Jee!! Me ollaan jo mietitty vaikka mitä juttuja, kuten perhepäivää kesästadissa, seinäkiipeilyä, uintia, road trippiä pitkin suomea ym ym. Katsotaan mitä kaikkea ehditään, mutta ei oteta stressiä.