Taiteilijan työtila

En tiedä mikä päähänpinttymä minulla on pikkupöydistä ja tuoleista. Halusin sellaiset Saanan huoneeseen jo ennenkuin hän oli syntynytkään. Kiertelin kauppoja ja selailin nettiä juuri sitä oikeaa pikkupöytäryhmää etsien. En halunnut mitään vaaleanpunaista unelmaa, enkä missään nimessä mitään disneyhässäkkää. Mieluista ei vain oikein löytynyt, joten jätin asian muhimaan ja päätin rauhassa odottaa, että lapsi syntyy ja kasvaa pikkuisen.

Onneksi odotin, sillä viimeviikolla kierrätysryhmään tuli ilmoitus vihreästä pikkupöydästä ja parista tuolista. -Bingo, nämä on meidän! ajattelin ja naputtelin seinälle heti varaus-merkinnän. Tänään kannoimme pöytäryhmän Tinttaran huoneeseen, sehän sopi sinne kuin nakutettu. Voi meidän pientä taiteilijaa, joka innoissaan kiipesi ensimmäiseksi tuolille ja siitä pöydälle -Tuoji, tuoji.

Annoin neitoselle pari tussia ja paperia, johan rupesi taidetta syntymään oikein liukuhihnalta.

picsart_1403962986885.jpg

-Piitää, piitää.

picsart_1403963083945.jpg

Kätevää, kun tyttö kykenee piirtämään sekä vasemmalla että oikealla kädellä, tai molemmilla yhtäaikaa. Tulee nopsaan valmista. 

(Tuo hymynaama ei taida olla Saanan piirtämä… Jaa-a, vai pitäisiköhän varmistaa vielä Jykältä, jos se onkin tyttösen teos ja meillä asuu täällä tuleva Picasso…)

Näkyy meidän piirustuspaperitkin olevan jotakin taloyhtiön tiliotteita, ei varmaan mitään kovin tärkeää…
picsart_1403963292575.jpg

Taiteilijan luomistuskat olivat valtaisat, eikä lapsen luomisvimmaa saa tietenkään rajoittaa. Pöydän pinnassa kynäkin luistaa niin paljon paremmin kuin paperilla. Onneksi tähän pöytään voi rauhassa piirtää.
20140628_161744.jpg

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe Vastuullisuus

Somista pihasi/parvekkeesi viirinauhoilla

Kerroinkin jo aiemmin meidän kadonneista vadelmapensaista ja siitä kuinka heidän aitauksensa ammottaa tyhjyyttään. No on sinne nyt muutama varpu palannut, mutta ruma se silti on. Mietin pitkään mitä keksisin tuon aitauksen piristykseksi ja oikeastaan vähän tuon ruman valkoisen aidankin piristykseksi. Maalatahan se pitäisi, muttaku ei nyt oikein jouda viitsi… Jotakin kivaa väriä… Helposti… Nopeasti… Heti!

Hei, viirinauhat on kivoja. Minulla onkin pari kankaista viirinauhaa, mutta ne menee kyllä pilalle vesisateessa ja auringonpaisteessa. Löytyisiköhän jostakin muovisia kivoja nauhoja…

Google antoi vastauksen välittömästi: Confetti.

Sieltähän noita löytyi jos jonkin värisinä. Valitsin meidän pihaan vaaleanpunaisia ja punaisia viirejä. Aion tänä kesänä maalata pihakeinumme ja ajattelin, että nuo värit tulevat sopimaan kivasti sen uuden hienon keinun kanssa (joka makaa tällä hetkellä levällään tuossa pihalla…).

Ei näytä enää aitaukset läheskään niin pahoilta, vai mitä?

picsart_1403858188168.jpg

picsart_1403858344312.jpg

Jos vatut eivät pihallamme viihdy, niin jotkut kasvit sentään viihtyvät. Vähän liiankin hyvin. 

Osa noista mitälie onkaan istutuksistani on kasvanut jo pidemmäksi kuin minä (mikä nyt ei ole ihan kamalan paljon). Kohta ne tietysti katkeaa, vaikka olemme yrittäneet niitä vähän tukea. Mutta ennen suurta myrskyä minä nautin näistä ihan täysillä.

picsart_1403861570449.jpg

 

Pioni, ihana pioni, se ei petä koskaan. On pinkkejä kukkia…

picsart_1403858696621.jpg

ja hennon vaaleanpunaisia kukkia. Ehkä kaunein kukka koskaan.

picsart_1403858751926.jpg

”Vierasmökin” edessä kasvaa saniaisia. Ne peittivät jo tuon pikkuikkunan, mutta lakosivat sateella. Olen leikannut, repinyt ja karsinut niitä, mutta kummasti ne vain elää vielä. Onneksi jotkut lajikkeet pitävät minun ehkä vähän kovakouraisesta amatöörimäisestä puutarhanhoidostani.

picsart_1403858613306.jpgSeuraavaksi odotan liljojen avautumista. Nekään eivät ole pettäneet minua vielä kertaakaan. Palataan pihaan, kunhan saan keinun valmiiksi tai liljat avautuvat.

Hyvinvointi Sisustus Mieli Ajattelin tänään