Meidän minipihalla on muutama kukkapenkki, jotka ovat minulle joka kesä täysi arvoitus. Istutan sinne aina kaikenlaista, enkä seuraavana keväänä enää tiedä mitä olen istuttanut ja mikä on rikkaruoho. Joskus sinne ilmaantuu kukkasia, joita en varmasti ole istuttanut, mutta ovat kuitenkin ihan oikeita kukkasia. En tajua miten kukaan voi kasvattaa kukkia, niin että tunnistaa pelkistä lehdistä niiden olevan kukkasia, eikä rikkaruohoja.

Meillä oli toissakesänä myös isot hienot vadelmapuskat aidan vieressä ja saimme niistä vaikka kuinka paljon vadelmia. Viime kesänä ne puskat vaan hävisivät jonnekin, jäljelle jäi vain pensaiden aitaus. Mystistä. Tänä kesänä huomasin, että tuolta toiselta puolelta aitaa puskee vadelman oksa tänne meidän pihan puolelle. Ne paskiaiset ovat siirtyneet kasvamaan aidan toiselle puolelle.

Ilokseni huomasin kuitenkin, että myös siinä vadelma-aitauksessa oli alkanut versomaan. -Jee, me saahaan vatut takasin, hihkuin Jykälle. Naapuri tuli piipahtamaan kevättarkastuksella pihallamme (hän aina välillä neuvoo minua tässä kasvatusurakassa), hän kierteli ympäri pikkupihaamme ja pysähtyi vadelma-aitauksen kohdalle:

”Kasvatatsä nykyään nokkosia tossa sun vadelma-aitauksessa?”

”Häh?? En. Siitä hävis ne vatut viimekesänä ja nyt ne näyttäis tulevan takasi,” minä vastasin ihmeissäni.

”No ei noi ainakaan mitään vadelmia oo, ku nokkosia.”

”PASKAN PASKA!!” kiroilin pettyneenä ja ryhdyin nyhtämään nokkosia aitauksesta.

Ennen Ivaloon lähtöämme yksi kukkapenkin kulma oli täynnä pieniä lehtiä. Ajattelin, että sinne on viimekesänä siementänyt joku siementäjäkukka ja nyt ne pienet kukkasten alut puskevat maasta minua ilahduttamaan. Annoin niille vähän lannoitetta, jotta voivat kasvaa isoiksi ja reheviksi.

Tänään kiertelin pihaa, harvensin, riuhdoin, revin ja leikkasin kaikkea liikaa kasvanutta ja levinnyttä härpäkettä sieltä täältä. Huomasin, että ne pikkuriikkiset lehdet olivat kasvaneet aika suuriksi ja kohta niihin näyttäisi tulevan pieniä punertavia kukkia. Niitä oli tosi paljon. 

Naapuri tuli käymään. 

”Hei katohan mikä kukka tämä on?” minä näytin kukkapenkin kulmausta innoissani.

”Rikkakasvi”, kuului lyhyt vastaus. 

VOI PASKAN PASKAAAA!!!

Kertoi se naapuri kasvin nimenkin, mutta meni meikäläisen tuulitunnelista läpi, kun ajattelin vain kaikkea sitä mitä olin niiden eteen tehnyt. 

”Alahan nyppiä veks noi, ennenku leviää koko penkkin. Jaa, näyttää niitä olevan täällä muuallakin jo. Taitaa olla toi sun mangolia paleltunu ja kuollu viime talvena, ku siihen ei oo tullu yhtään lehtiä”, naapuri jutusteli ja nyppi sieltä täältä rikkaruohoja.

”Niinpä tietenki!” 

Ryhdyin riuhtomaan rikkaruohoja penkistä,

jäljelle jäi vain tyhjä pläntti, kuollut mangolia ja sen taakse näköjään vielä yksi rikkaruoho.

Tästä puskasta ei naapurikaan osannut sanoa, että onko rikkakasvi vai joku minun istutus… Jos joku tunnistaa, niin olisin todella kiitollinen tiedosta. 

(Siis tuo kapealehtinen isoin puska)

Kyllä puutarhan hoito on sitten palkitseva ja rentouttava harrastus…