Tänään hävitin lapseni.

Mummi lähti töihin, pappa on työmatkalla, teini kirmaa kesälaitumella, isukki on Helsingissä, Tinttara ja minä jäimme siis kaksin mummilaan. Menin vessaan ja jätin oven raolleen, koska yleensä minulla on aina seuraneiti siellä mukana. Tällä kertaa seuraneitiä ei näkynyt eikä kuulunut. 

Kun tulin vessasta, ryhdyin huhuilemaan tyttöstä, samalla kiertelin taloa ympäriinsä hänen vakkaripaikoistaan etsien. Tyttöä ei löytynyt mistään. Rintaani alkoi puristaa ja mieleeni hiipiä paniikki. Juoksin isoa taloa ympäriinsä kuin päätön kana samalla karjuen tytön nimeä: ”SAAANAAA!! SAAANAAA!! MISSÄ SIE OOT? SAANAAAAAA!!”

Ei ääntäkään.

”Apua, apua! Soitanko Jykälle? Ei, se on Helsingissä. Onko se päässy verannalle ja tippunut portaista alas ja kuollut? Tai kiivennyt ylös ja kuollut? Ovi on kyllä lukossa, mutta jos se ei oo ollutkaan lukossa ja Saana on menny ulos ja laittanu sen lukkoon?! Jos se on niellyt jotaki ja tukehtunu? Siksi se ei vastaa, se on tukehtunu tai meinaa just nyt tukehtua, enkä mie löydä sitä mistään, enkä voi auttaa!! APUA! APUA!!”

” SAANAAA!!! SAAANAAAAAAAA!!!” huusin kuin viimeistä päivää ja säntäilin sinne tänne. Päässäni pyöri vain ja ainoastaan karmivia ajatuksia. 

Jossain vaiheessa pieni järjen pilkahdus kävi mielessäni ja tajusin, että minun on suljettava suuni ja keskityttävä kuuntelemaan. Jos se on vähänkään hengissä vielä, jotakin saattaa kuulua. Seisahduin keskelle asuntoa ja kuuntelin. 

Huoneesta, jossa teini nukkuu, kuului vaimeaa ääntä. Hiivin sydän pamppaillen huoneeseen, jossa olin jo monta kertaa käynyt turhaan. Kurkistin sängyn taakse.

Tinttarahan siellä istui, kädet kyynärpäitä myöden veljensä sipsipussissa.

”Pipshi”, neiti tuumasi aurinkoinen hymy naamallaan ja ojensi minulle suljuista sipsiään.

20140611_171456.jpg

Suhteet Sisustus Oma elämä Mieli

Intialaista kosmetiikkaa Ivalosta

Veljen avovaimo se rupesi jokin aika sitten vaahtoamaan jostakin naamarasvasta, oli kuulema halpaa ja ihan sikahyvää. Jotenkaan en osaa päässäni yhdistää sanoja halpa, sikahyvä ja ihan minulle tuntematon merkki, tästä syystä en ihan ensimmäisellä hypetyskerralla kiinnostunut asiasta aivan älyttömästi. 

Nyt kun tulimme tänne Ivaloon, veljen avovaimo aloitti taas sen ihmerasvahöpöttämisen. Ajattelin, että kun se kerran on niin halpaa, voin kokeilla tuotetta, enkä menetä suuria summia vaikka se ei sopisikaan minulle. Ennenkaikkea testaamalla voiteita, saan veljen avovaimon puhumaan kanssani muustakin kuin niistä saamarin rasvoista.

Kipaisin kaupasta nämä:

picsart_1402386430771.jpg

Tuo purkki on sellaista perusvoidetta, jota voi käyttää sekä kasvoille että vartalolle. Tuubissa olevaa rasvaa käytetään taas esim. näppylöihin, punotuksiin jne.

Olen nyt viikon verran testannut tuotteita ja todennut, että ei se matami turhaan näistä minulle vaahdonnut. Aivan mahtavat voiteet ainakin minun iholleni. Iho on pehmeä ja kimmoisa olematta kuitenkaan rasvainen. Tuosta tuubista olen, teinin iloksi, levittänyt voidetta hänen näppyihinsä. Jo yhden käyttökerran jälkeen iho oli selkeästi rauhoittunut. 

Himalaya tuotteiden ainesosat ovat 100% kasvipohjaisia ja valmistus pohjautuu ayrverda-ajattelumalliin.

Tuoksu näissä on…hmm… ehkä vähän yrttinen. Minun nenääni erittäin miellyttävä, mutta jollekin voi olla liian voimakas. Tuoksu kyllä laimenee nopeasti levityksen jälkeen.

Ja se hinta… HALPAA ON! Olisikohan tuo iso rasvapurkki (150ml) maksanut 4,60€ ja tuubi 2,60€. Henkilökohtaista konkurssia tuskin siis tekee, vaikka toteasikin, etteivät nämä omalle iholle sovi.

Ja ainahan ne voi käyttää vaikka jalkapohjien rasvaamiseen.

 

Kauneus Sisustus Iho Uutiset ja yhteiskunta