Eilen illalla osa porukastamme pakkautui pariin autoon ja huristeli erämaille korvasieniä vakoilemaan. Optimisteja kun ollaan (osa on), niin otimme mukaan myös muutaman ämpärin mahdollista saalista varten. Velipojalla oli ”lapsosetkin” mukana. Voi sitä koirien riemua, kun jänkältä löytyi työmaakoneen tekemä syvä mutakuoppa täynnä mutavettä. Siellä ne kilvan kylpivät mutalammikossa ja Antti katseli sadatellen vierestä.

Tässä haravoidaan maastoa yhtenäisenä rintamana.

Kyllä oli karun kauniit maisemat ja ilmakin suosi. 

Löydettiinpä metsästä yksi syvästi rakastunut pariskuntakin.

Rakkautta yli rajojen.

Vaikka korvasieniaika ei täällä vielä olekaan, niin ei meidän kotiin tarvinut tyhjin käsin sentään lähteä.

Onneksi oli mukana ne pari ämpäriä.