Koska olen äiti

Tänään olimme Sinin kanssa Itiksessä. Kiertelimme kirppiksiä ja kävimme lounaalla. Lounaskahvien jälkeen Sinin täytyi lähteä kotiin joten sovimme, että hoidan vielä muutaman asian ja tulen perässä heille jälkkärille.

Jostain päähänpistosta askeleeni suuntasivat Change-alusvaateliikkeeseen. Tai oikeastaan tiedänkin mistä se päähänpistos minulle tuli… Kun lopetin imettämisen, kyseisestä liikkeestä ostamani imetysliivit alkoivat pyöriä päälläni. Kaapistani löytyi ainoastaan vanhoja luttanoita, pieniä liivejä tai kainaloliivejä. Kainaloliiveiksi kutsun sellaisia rintaliivejä, jotka siirtävät rinnat mahdollisimman kauas toisistaan, lähes kainaloihin. Luttanat ovat taas sellaiset löysät liivit, jotka saavat rinnat roikkumaan mahdollisimman alhaalla. 

Kun rintavarustuksen koko on lähempänä aakkosten loppu- kuin alkupäätä, on rintaliiveillä todella suuri merkitys, jo pelkästään ryhdin ja kipeytyvien niskojenkin vuoksi. Mistään henkkamaukalta on ihan turha kuvitellakaan löytävänsä tukevia, sopivia ja hyviä liivejä. Ainoa vaihtoehto; näin 37 vuoden kokemuksella, on hankkia rintsikat liiviliikkeestä ja maksaa niistä itsensä kipeäksi. Mutta tässä asiassa hinta, laatu ja käyttömukavuus kulkevat kyllä käsi kädessä. 

Kun rintojen koko on järkyttävä, joutuu liivien ulkonäöstä usein tinkimään. Mutta minä valitsen aina käyttömukavuuden ulkonäön sijaan. Monesti onkin niin, että kokoani löytyy vain muutamissa malleissa tai väreissä. Tänäänkään en saanut liikkeen kauneinpia liivejä, eikä tuo vaaleanpunainen todellakaan kuulu suosikkiväreihini, mutta ne olivat vain niin mukavat päällä, että en murehtinut ulkonäköä tippaakaan. 

Liiviliikkeesä on ihana asioida, koska myyjät todella osaavat asiansa, eikä oloni ole koskaan vaivautunut. Minä menen sovituskoppiin, myyjä tuo minulle liivejä, tulee sovituskoppiin katsomaan miltä ne päälläni näyttävät ja etsii juuri minulle täydellisesti istuvat liivit. Mahtavaa! Tänään mukaani lähtivät nämä:

 

picsart_1399480974356.jpg

Halvemman setin sai ilmaiseksi. Olin varautunut maksamaan liiveistä sievoisen summan ja pulitin mukisematta 81 euroa näistä seteistä. Itse asiassa hinta ei ole ollenkaan paha kahdesta setistä. Tosin Sinin luona tajusin, että toiset alushousut maksoivat 27 euroa ja se aiheutti aikamoista vihlontaa sydämessäni. En ole eläissäni maksanut alushousuista sellaista summaa. Eikä nuo alkkarit ole mielestäni edes kauniit, etenkin nuo vaaleanpunaiset, jotka maksoivat sen 27 euroa, ovat ihan sikarumat. Mutta enhän minä hintalappua tajunnut katsoa, kun olin niin hurmoksessa noista ihanista, napakoista, hyvin istuvista liiveistä. Sanoin vaan myyjälle, että heitä sieltä jotku kalsarit mukaan, niin lähden polttamaan vanhat liivini.

Mutta ihan sama niille kalsareille, kun mulla on ihan uudet tissit! Olen koko illan fiilistellyt kohonnutta ryhtiäni, ihanaa kun rinnat ovat siellä missä niiden kuuluisikin olla. Olin ihan unohtanut kuinka paljon paremmin puserotkin istuvat kun on hyvät liivit päällä. Jotenkin sitä vaan laahusti nännit maata viistäen, ahdistuneena, eikä tajunnut että asian voi korjata muutenkin kuin kirurgin veitsellä.

Saanko esitellä uudet boobsini!! (Huh, onko ne oikeasti noin järkyttävän kokoiset?? Varmaan jotenkin tuo kameran paikka saa ne näyttämään noin jäätäviltä.)
picsart_1399481484997.jpg

Kun lähdin hymy huulilla liikkeestä, soitin ensin Sinille ja ilmoitin, että tulen näyttämään hänelle kohta yhden taikatempun (roikkurinnasta terkhakkatissiksi nanosekunnissa). Sen jälkeen soitin Jykälle, koska keksin kuningasidean, jolla selitän tuhlailuni:

”Heippa. Sitä vaan rupesin soittamaan, että mie oon hankkinu jo itelleni äitienpäivälahjan, niin sinun ei tarvi stressata sitä yhtään.”

I´m so happy! 

Hyvää äitienpävää MINÄ <3

Suhteet Sisustus Oma elämä Hyvä olo

Miten olisi Suihkuton syyskuu?

Tunnustan sen nyt ihan näin julkisesti, minä VIHAAN suihkussa käymistä. Venytän sitä yleensä mahdollisimman pitkään, niin pitkään kuin hiukseni sallivat. Tokihan suoritan kainaloiden ja alapään pesut vessakäyntien yhteydessä joka päivä, mutta suihkuun EN MENE ennenkuin on pakko. Suihkussa käyminen on jotenkin vaan niin rasittavan turhauttavaa.

Ensin pitää riisua ja tulee kylmä. Kun menen suihkuun, niin sieltä tulee aina ekaksi kylmää vettä, joka roiskuu vähintäänkin jaloille ja salpaa hengityksen. Sitten ihan armoton puunaus, putsaus, tukan pesu, huuhtelu, hoitoaineen levitys, sheivaus (onneksi mulla ei kasva jalkakarvat!), hoitoaineen huuhtelu… Kun on aika sulkea suihku ja lähteä, niin johan on taas kylmä tai vastaavasti tulee hiki, jos sauna on lämmin. Lattian kuivaus ja itsensä kuivaaminen. Ihan älytön homma hinkuttaa sillä pyyhkeellä itseään kuivaksi, tulee jano ja hiki. 

Suihkun jälkeen se varsinainen urakka vasta alkaakin, nimittäin rasvaaminen. Voi helvetti oikeasti, mitä järkeä on ekaksi suihkussa hinkuttaa kovalla työllä kaikki rasvat irti itsestään, jotta voi sitten hiki hatussa levittää purkista rasvaa ihoonsa, jotta se ei kuivu ihan korpuksi? En tajua! Niin, ja jalkapohjen rasvaus se vasta rasittavaa puuhaa onkin, se jalkarasvakin on kuin jotakin hiusvahaa, jonka levittämisen jälkeen on pakko pestä kädet. Sitten on taas levitettävä käsirasvaa koska muuten kädet on ihan korput. 

Eikä siinä vielä kaikki… Naama on vielä rasvaamatta ja tukka kampaamatta, kuivaamatta ja laittamatta. Huhheijjaa, ihan päätöntä touhua. Yleensä rasvaan naamani, koska on pakko, muuten sitä kiristää, koska olen juuri suihkussa pessyt siitä kaikki ”epäpuhtaudet” pois. Tukka saa jäädä, olkoon. En aina jaksa edes kammata sitä, koska olen jo ihan poikki ja otsassani kasvaa metrinen molo.

Näistä syistä minä VIHAAN suihkussa käymistä. Ennen en kehdannut kertoa tätä kenellekään, koska ajattelin, että ihmiset pitäisivät minua jotenkin vinksahtaneena ja likaisena, kunnes ihana ystäväni julisti eräänä päivänä facessa vihaavansa suihkussa käymistä. Olin ihan onnessani. Voi miten me ei olla tästä aiemmin puhuttu keskenämme? Löytyipähän taas yksi yhdistävä tekijä siihen, miksi me ollaan kuin paita ja peppu.

Noh, mutta tästä intoutuneena, me olemme alkaneet suunnittelemaan Suihkuttoman syyskuun lanseeraamista. Tämä tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että syyskuun aikana ei tarvitse raahautua suihkuun kertaakaan, jee!! Peppu ja kainalot pitää tietysti huuhtaista vaikka vessassa joka päivä, mutta suihkuun ei tarvitse mennä. Tukankin voi pestä lavuaarissa, jos on ihan pakko. Vaikka olen jostakin lukenut, että tukka alkaa jotenkin itsestään puhdistumaan, kun sitä ei pese sahmpoolla lainkaan. Tämä tuskin koskee sellaisia hiuksia, joihin käytetään muotoilutuotteita. Mutta mikäli pystyisi pitämään hiuksensa ihan luonnon tilassa, sitä ei välttämättä tarvitsisi pestä lainkaan, huuhtelu silloin tällöin riittäisi.

Mitä enemmän tätä asiaa mietin, sitä innokkaammin olen alkanut odottaa syyskuuta. Jykä ei, se on suorastaan kauhuissaan tästä meidän ideasta. Mutta, se ei ole vaan käsittänyt, että en minä haisisi ja valuisi rasvaa, en usko ainakaan. Niin ja voihan tuon kokeilun keskeyttää, mikäli se ei toimi… Miettikää mikä ympäristöteko tämä Suihkuton syyskuu on myös. Mehän tuhlaamme vettä aivan liikaa koko ajan. Kuinkaha suuren hiilijalanjäljen verran minä säästäisin Suihkuttoman syyskuun aikana? Hmm… Pitäisi varmaan yrittää laskea se jotenkin.

Onko täällä muita suihkun vihaajia? Lähdettekö mukaan kokeiluun?

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään Vastuullisuus