Laina-aika on päättynyt.
Ihan kohta kaksi vuotta ruhoni on ollut lainassa. Ensin se oli kasvatusalustana ja sitten ruokinta-automaattina. Nyt näyttää siltä, että tuo pieni pippuri, joka ruhoani on lainannut, on päättänyt palauttaa sen minulle takaisin. Tai sen mitä siitä on jäljellä. Niinhän se menee, että koskaan et saa lainaamaasi asiaa entisellään takaisin, käytössä kaikki kuluu.
Tavallaan on hienoa saada se vanha haaska takaisin itselleen, koska nyt minä voin tehdä sillä ihan mitä itte tahon. Voin kaataa sen sisään vaikka lasin, pari kuoharia, täyttää sen korvasienikeitolla, kyllästää sen sokerilla tai juottaa sille tätä…
Mmmm… Namiii!
Ajattelin ihan ekaksi nimittäin puhdistaa sen kaikesta kuonasta, mitä siihen on laina-aikana kertynyt. Eihän se haaska tuota kakomatta niele, mutta ei aina voi saada pelkästään sitä mistä tykkää. Niin se vaan maailmassa asiat kuulema on. Pari kertaa päivässä minä patistan sen juomaan tuota kuraa. Vastusteluista huolimatta se juo tuon, koska olen uskotellut sille, että kun purkki on juotu loppuun, olo on virkeämpi ja ehompi. Taitaa olla vähän yksinkertainen kun kaikkea uskoo…
No mutta, tätä se nyt kumminkin juo, saas nähdä mitä siitä seuraa.
