Vanhempani ajelivat mökillä mutkan vedenhakureissulla. He kun juovat ainoastaan lähdevettä, ja mökillä niitä on kaksikin kappaletta. Hauskaa sinänsä, kun täällä hanavesikin on kymmenen kertaa parempaa kuin Helsingissä. Noh kuitenkin, siinä mökkitietä ajaessaan, huomasivat poronsarven pönöttävän keskellä ajoväylää. 

Se oli hirvas näköjään miettinyt, että jaa-a, rykimäaika on ohi, ei näillä sarvillakaan enää mitään tee, ja tipauttanut ne matkansa varrelle. Vaikka porot tiputtavatkin sarvensa talveksi, on tällaisten ehjien, komeiden sarvien löytäminen aika harvinaista. Yleensä ne on tappeluissa niin kolhiintuneita ja repaleisia, ettei niitä viitsi mukaansa poimia.

Mutta nyt löytyi kyllä komea sarvi. Ilmeisesti poro oli juuri tuon tiputtanut, koska siinä oli vähän vertakin jäljellä. Joo, tai sitten se poro tiesi, että etelästä on tullut yks sisustushörhö, joka on tästä ihan innoissaan, ja päätti jättää tuon minulle. Sarvi TODELLAKIN lähtee mukaani Helsinkiin. Voih, näen tuon jo törröttämässä valkoista seinäämme vasten.

Kiitos poronen!