Vieläkö ehtii laittaa joulua?

Hei, oletteko tajunneet, että jouluun on enää pari viikkoa aikaa? Pari viikkoa! Se on ihan hirmu lyhyt aika, mikäli ette ole vielä aloittaneet joulun valmisteluja. Totta teillä on sentään ne omassa maassa kasvatetut lantut kuorittu, keitetty, soseutettu ja paistettu laatikoiksi pakkaseen? Kyllä sitä lanttulooraa pitää ainakin viisi laatikollista olla, vaikkei kukaan sitä söisikään. Ikinä ei voi tietää, jos vaikka ruoka maailmasta just jouluaattona loppuisi. Saattaa se lanttuloorakin ruveta maistumaan siinä vaiheessa. 

Onhan teillä se vähintään viiden litran pullataikina on leivottu nisseiksi ja nasseiksi? Lapset nyt syö mieluummin muffinsseja, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka joulun pyhinä mummo tulee kylään ja mummo tykkää just nissepullasta rusinoilla. Mites sitten suu pannaan jos ei ole nissejä pakkasessa?

Mikäli joulusiivous on tekemättä, niin nyt on ihan viimeinen hetki tarttua moppiin ja rättiin. Keittiön kaapit pitää ehdottomasti tyhjentää, pestä ja järjestää, katot vähintäänkin imuroida, sauna puunata, lattiat pestä ja petivaatteet vaihtaa. Kuka sitä nyt jouluna pesemättömässä joulusaunassa saunoo? Ai kamala, jos ne keittiön kaapit jää pesemättä ja joku vieras kurkkaa sinne kaappiin. Mitä sekin ajattelee? 

Kinkku pitää hankkia ihan just ja laittaa suolaan. Eihän niitä kaupan valmiiksisuolattuja paskakinkkuja syö erkkikään. Ei tule joulua, jos ei ole 10 kilon kinkkua pöydässä. Mitä sitten, jos puolet perheestä syö mieluummin kalaa ja kasvisruokia, kyllä se kunnon itsesuolattu iso kinkku olla pitää. Sehän on joulupöydän kunkku. Niin, ja joulun jälkeen siitä voi keittää vaikka 500 litran hernekeiton. Ei tarvi heti kaupan ovea olla nykimässä, kun sinne vihdoin saapuu ruokakuorma. Sitä paitsi, ne kaupathan ovat kiinni jouluna. Etelässä ainakin yhden kokonaisen päivän. KOKONAISEN PÄIVÄN!

Entäs joulukuusi sitten. Aito, itse metsästä kaadettu kuusi pitää olla. Tuuhea ja iso,ainakin isompi kuin naapurilla. Ja koristeita ihan pirusti. Mitä sitten jos puolet perheestä on allergisia kuuselle, apteekista saa antihistamiineja.

Älkääkä unohtako lahjoja! Vaikka kaapit ja hyllyt pursuaakin roinaa, jota kukaan ei tarvitse, niin lahjoja pitää olla paljon. Mikä sen ihanampaa kuin katsella lasten sekopäisiä ilmeitä heidän repiessään kynsin ja hampain lahjapapereita irti. Joulun jälkeen ylimääräiset roinat voi vaikka lahjoittaa köyhille ja näin ilahduttaa vähäosaisia. Tai mikäli niitä tavaroita vielä joskus sattuu tarvitsemaan, voi vuokrata vaikka varaston niille. Ei se varaston vuokraaminen niin kallista ole.
IMG_20151205_101049.jpg

Näissä tunnelmissa onkin ihana laskeutua rauhaisaan joulun viettoon ja muistaa se kaikkein tärkein: Hirvee stressi ja vitusti kaikkee, mitä kukaan ei tarvitse.

Kuvassa meidän joulukuusi, iso ja hieno, eikö vain? 

Hyvinvointi Sisustus Mieli Vanhemmuus

Yökylässä ekan kerran

Lauantaina oli suuri päivä. Pitkällisen pohtimisen, jahkailun ja suunnittelun tuloksena Saana lähti yökylään Laura-tädin luokse, ihan yksin. Kyseessä oli suuri päivä siksi, että tämä oli Saanan elämän ensimmäinen yö erossa molemmista vanhemmista. Minua jännitti varmasti enemmän kuin Saanaa. Toisaalta myös odotin kovasti iltaa kotona pelkässä aikuisseurassa, ilman iltapala-pesu-satu ja nukuttamisrumbaa. Olimme sopineet viettävämme pikku-pikkujoulua Sinin ja Laurin kanssa. Päivällä Jykä kävi uimassa Saanan kanssa ja minä järjestelin vähän juhlatunnelmaa kotiin.IMG_20151128_133708.jpg

Alkuillasta Saana pakkasi itse reppunsa, pujahti haalariin ja ilmoitti lähtevänsä ”Raula-tädin” luokse.

Jotenkin tuo lapsen ilme tässä kuvassa on hiukan säälivä, sellainen ”Äiti hei, kyllä minä pärjään, mutta pärjäätkö sinä?”. Ryhdyin oikein miettimään, että mitä tein itse kameran takana? Itkinkö? No en itkenyt. Ehkä heipattelin vähän liian monta kertaa, kimitin tai jotain, mikä aiheutti lapselle tuon hohhojakkaa- ilmeen.

IMG_20151201_154423.jpgTyttö lähti siis innoissaan yökylään, eikä kuulema enää oikein ehtinyt Jykällekään heippaa sanoa, kun oli jo kiire leikkimään Barbapapoilla. Enkä minäkään kahta minuuttia kauempaa herkistellyt, kun Sini ja Lauri jo reippaina pyöräilivät meille ja oli aika rapsauttaa viinipullon korkki auki.IMG_20151129_131038.jpgIlta aloitettiin häärimällä neljän hengen voimin meidän pikku keittiössämme. Juteltiin ja laitettiin ruokaa. 20151128_183023.jpgSitten syötiin.IMG_20151129_132515.jpgJa syötiin.

IMG_20151203_151736.jpg

Ja syötiin.

IMG_20151129_132637.jpg

Pari lasia juotiin viiniä, hihiteltiin pikku hiprakassa ja pelattiin tuntitolkulla korttia. Aina välillä joku hihkaisi kuinka ihanaa ja rauhallista meillä on. Huomasimme myös, että mehän voimme kiroilla ihan urakalla ja ääneen:

”Hei, mehän voidaan kiroilla!”

”Ainiin, ihan VITUN SIISTIÄ!”

”VITTU, ETTÄ ON HYVÄÄ RUOKAA!”

”Aah, tää on ihan sairaan siistiä HEVONVITUNVITUNVITUNVITTUPILLUHELVETTIKYRPÄ,”

”Toi oli tosi hyvä. KULLIPILLUREVAPERSEVITTU.”

”Ihan parasta. KILINPILLUPASKAPERSE.”

IMG_20151129_131551.jpg

(Sini ei testaa kuvassa minun pulssiani, vaan vetää lisäleukaani piiloon.) 

Kahteen saakka me jaksoimme, tai siis Lauria lukuunottamatta jaksoimme. Lauri otti pikku tirsat lähes kesken korttipelin. Kyllähän se niin on, että pienten lasten vanhemmat harvemmin jaksavat pömistä ihan aamuun saakka. Jostain ihmeestä Lauri kuitenkin kaivoi vielä voimansa, veti pyöräilykamppeet niskaansa ja niin pikku-pikkujouluvieraamme vain katosivat yön pimeyteen. 

IMG_20151129_132959.jpg

Aamulla minä heräsin klo 9:30. Oikeasti, puolikymmeneltä! En muista milloin, olenko koskaan nukkunut niin pitkään. Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja löhöilimme vielä hiukkasen sohvallla. Puolen päivän aikaan tuli tunne, että hiljaisuus alkaa riittää. Lauran luokse saapuessamme Saana oli jo ulkoillut leikkipuistossa ja oli parhaillaan lounaalla uusien ystäviensä kanssa. 

20151129_120526.jpg

Rimppahiliman ensimmäinen yö erossa meistä oli sujunut loistavasti. Ei ollut ikävöinyt eikä itkenyt peräämme. Tuskin muisti meidän olemassoloamme enää ollenkaan. Koska kaikki sujui kuin unelmissa, ilmoitimme Lauralle, että seuraavalla kerralla Saana tuleekin hoitoon koko viikonlopuksi. 

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe Vanhemmuus