Aarreaitta Fida

Tänään minun piti piipahtaa Itiksessä… Ei ollenkaan sen takia, että olisin löytänyt hullujen päivien kuvastosta lisää jotakin ”säästettävää”, ei ei ollenkaan… Noh, ei siitä sen enempää. Matkalla Itikseen huomasin Puhoksen puolella Fidan, joka veti minua puoleensa kuin magneetti.

Astuessani sisään en voinut kuin haukkoa henkeäni, paikka piti sisällään ison läjän kaikkea IIIHAAANAA!! 

Tässä muutamia ihanuuksia sieltä:

20131011_101517.jpg

Vanhoissa lasipurkeissa on kyllä jotakin maagista.20131011_101536.jpg

Ruman hieno tuoli.

20131011_102732.jpg

Vihreä on vaan niin nätti väri.20131011_101605.jpg

Prinsessa-astiastoja.20131011_101642_0.jpg

20131011_100623.jpg

20131011_100636.jpg

Ooh, vanhoja lipastoja.
20131011_100647.jpg

… ja tuoleja. Voi kun haluasin kerätä meidän ison ruokapöydän ympärille kasan erilaisia vanhoja tuoleja.
20131011_102335.jpg

Aika hauska laiskanlinna.20131011_102427.jpg

Tässä kohtaan tais vähän valua kuolaa suusta.20131011_102448.jpg

Söpö pikku palli.20131011_102636.jpg

Näistäkin sais pienellä tuunauksella aivan jäätävän hienot.
 

20131011_102527.jpg

Itselleni tarttui tällä kertaa mukaan tällainen hienosteluvillakangastakki. Jossa on oikeaa villaa 80 %. Hinta 25 €.20131011_141256.jpg

Tämän neuletakin Jykä nimesi kansankynttilän nahkakyynärpäätakiksi… Hinta 7 €. Todella pehmoinen neule, sellaista vähän liukasta lankaa.
20131011_141509.jpgSiinäpä pieni katsaus minun yllärikirppikseen. Taidan vierailla toistekin.

Saana on tänään perjantaiprinsessa. Löysin neitosen kaapista tällaisen valkoisen mekon, joka on mitä ilmeisimmin tarttunut mukaani joskus Vekarakirppikseltä. Oli vähän hukkunut sinne vaatteiden alle… Hienot sukkikset on Sini-serkun tuliaiset.

20131011_121622.jpg

Muoti Sisustus Vastuullisuus Ostokset

Huimauksesta kärsivä äiti + pieni vauva = hankala yhdistelmä

Olen pidemmän aikaa jo kärsinyt kovista niska-hartiasäryistä ja pääkivuista. Mies on yrittänyt helpottaa oloani varovaisella hieronnalla, mutta turhaan. Eilen yhtäkkiä minulle tuli kummallinen olo. Tuntui siltä kuin leijuisin tai olisin laivassa kovassa myrskyssä, rupesi oksettamaan. Koko illan kärsin tuosta olosta ja pääkipukin äityi melko pahaksi nukkumaan mentäessä, joten otin panadolia ja menin nukkumaan.

Aamulla heräsin ihan vain todetakseni, että olo on eilistä huonompi. Kävely on samaa luokkaa kuin humalaisella, jalat vippaa, olo todella hutera, pelkään pyörtyväni ja koko ajan oksettaa. Kaikkein pelottavinta ja ahdistavinta on olla vauvan kanssa kotona kahdestaan. Mitä jos tuuperrun juuri kun olen nostanut hänet syliini. Mitä jos kaadun tyttö sylissä tai törmään johonkin. 

Soitin miehelle töihin kertoakseni, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Hän kehoitti varaamaan ajan terveyskeskukseen. Muistutti myös, että pyydän lääkäriltä tai hoitajalta todistuksen vaivastani, jotta hän voi tulla hoitamaan tyttöä. Noh, minä soitin ja ohjeet olivat seuraavat:

– Ota särkylääkkeitä.

– Kuljeta lasta rattaissa kotona.

– Ei tarvitse tulla terveyskeskukseen, eikä kirjoiteta mitään todistuksia.

– Kun mies on päässyt töistä, älä kantele vauvaa, vaan anna miehen hoitaa.

– Jos ei parissa päivässä mene ohi, niin soittele uudestaan.

KIITOS, kylläpä auttoi ja helpotti! 

Itku kurkussa soitin miehelle, että ei kai tässä mitään hätää ole, kun ei tarvi edes näytille mennä. Onneksi Jykä perui kokouksensa ja sopi pomonsa kanssa tulevansa hoitamaan tyttöä, oli todistusta tai ei. 

Nyt minä makaan sohvalla välillä tätä kirjoittaen (oksennus kurkussa), ja isukki tuolla touhuaa tyttösen kanssa. Illalla menen ystävän luokse hierontaan, hänen miehensä kun on hieroja. Yritetään saada niskajumia hiukan auki, mikäli tämä kaikki siis siitä johtuu… Olo on kuin humalaisella Lintsin kieputtimessa. Ihan kamala siis.

Mitenkähän sitä ois pärjännyt jos mies ei olisi saanut/voinut tulla kotiin?? En uskalla edes ajatella, tuo aamupäivä oli jo niin pelottavaa.

Hyvinvointi Sisustus Terveys Ajattelin tänään