Tänään, suoraan vauvauinnista, suuntasimme auton nokan kohti Sipoonkorpea. Ajattelimme testata sienestystä rintareppumatkaajan kanssa.

Aika hurjaa nousua. Ylöspäin on muuten paljon helpompi matkata kuin alaspäin.

Mikäs metsämörri se siellä kyykkii <3

Kyllä mekin ylös kapusimme, vaikka tahti oli vähän toista kuin Jykällä.Kumpparit on suoraan sanottuna hanurista tällaisen matkan teossa.

Kivaa on kuitenkin ja hymyilyttää, vaikka nilkat muljuaa joka askeleella.

Sieniä, sieniä… 

Löytyihän niitä vihdoin!! Katsokaapas tätä kuvaa tarkkaan. Näettekö? Siinä on vaikka kuinka paljon suppiksia. Ne näyttää pikaisesti ihan maahan tippuneilta lehdiltä, mutta tarkemmin kun syynää, niin sieniähän siellä. (Arvatkaa, olinko tässä vaiheessa ehtinyt talloa jo useamman apajan…)

Saana, tässä on suppilovahvero. Suppilovahvero, tässä on Saana 😉 Sieni näytti tyttösen mielestä sen verran epäilyttävältä, että siihen hän ei halunnut koskea, mutta puolukan varpu vaikutti turvallisemmalta.

Sitä Pirpula halusi myös maistaa. Näytti olevan hyvää.

Kun pääsimme takaisin autoon, uni tuli heti. Voi pientä väsynyttä sienestäjää.

Tässä osa saalista. Kauaa emme olleet, mutta mukavastihan Jykä niitä sai kerättyä.

Kohta ne menee tänne. Kyllähän tosisienestäjällä pitää kuivuri olla. Kaiken kaikkiaan metsäreissu reppumatkaajan kanssa sujui hyvin, eikä selkäkään väsynyt yhtään. Tarkkana piti olla siitä mihin astuu, ja varoa ettei vaan kaadu tyttösen kanssa. Jykä kulki meidän edellä, auttoi ja antoi tukea tarvittaessa. Mukavaa oli ja Saanalla paljon ihmeteltävää.