Sunnuntaista on tullut ihan yks meidän lempparipäivistä. Kiitos siitä kuuluu vauvauinnille. Ihan parasta mitä vauvan kanssa voi harrastaa. Vesi on ollut aina minun elementtini ja toivon, että siitä tulee myös Saanan juttu. Lupaavalta näyttää ainakin näin kolmen uintikerran perusteella. 

Taidankin alkaa hommailemaan palkintovitriiniä tulevan olympiauimarin varalle 😉 Itse kun en ihan sille tasolle päässyt… Mitä siitä sanottiinkaan, että vanhemmat helposti lataavat toteutumattomat haaveensa lapsiin… Jotakin höpönlöpöä se oli… En muista 😉 

”Saana sukeltaa!”

puli puli

Jee, kivaa!! Mutsi ainakin näkyy olevan intopiukeena. Onneksi tuo uinti ei ole ulkona, koska mulla ois varmaan suu täynnä kärpäsiä sen jälkeen. Kattokaa nyt tuota minun virnettä! JOKA IKISESSÄ KUVASSA, justiinsa juu. Niin ja tässä on vaan pari otosta niistä kuvista mitä otettiin ja mulla tuo jokerivirne päällä kaikissa otoksissa. Nyt mie ymmärrän miks mulla on leuat kipeenä uinnin jälkeen.

Isukin kanssa oli vähän rauhallisemmat leikit.

Niin ja oikeesti, en minä koskaan ole olympiauímarin urasta haaveillut, vaikka kilpauintia nuorena harrastinkin. Ei siis paineita Saanallakaan sen suhteen 🙂