Oletteko koskaan lukeneet kauneusjuttuja tyyliin: Jos sinulle on vain 3 minuuttia aikaa, tee tämä. Jos sinulla on 5 minuuttia, ehdit tehdä nämä… ?

Monesti niissä jutuissa väitetään, että kolmessa minuutissa ehtii luomaan kasvoilleen kuulaan, luonnollisen, raikkaan hehkun, sipaisemaan vähän huulikiiltoa huuliin ja oikomaan kulmakarvat.

Paskapuhetta, sanon minä!

Minulla menee kolme minuuttia aamuisin siihen, kun kävelen makuuhuoneesta vessaan, kolme minuuttia siihen kun istun pöntöllä ja tyhjennän virtsarakkoni, kolme minuuttia kun harjaan hampaani, kolme minuuttia kun kävelen keittiöön ja laitan veden kiehumaan, kolme minuuttia kun palaan teemukin kanssa takaisin vessaan, kolme minuuttia (vähintään) kun tuijotan peilistä epäuskoisena roikkuvaa naamaani ja mietin: Mitä helvettiä mulle on yön aikana taas tapahtunut?

Ja voin kertoa, että kolme minuuttia EI TODELLAKAAN riitä siihen, että kasvoillani olisi raikas pirteä hehku, huulillani tuulahdus punaa, kuin ulkona vietetyn kirpsakan pakkaspäivän jälkeen ja kulmakarvani olisivat siistissä ojennuksessa. Jos aion levittää kasvoilleni sävyttävää päivävoidetta, menee jo pelkästään siihen se kolme minuuttia, mikäli siis en halua näyttää pigmenttihäiriöiseltä. Voiteen jälkeen kasvoilleni on levitettävä hiukan aurinkopuuteria, jotta en näytä Kasper-kummitukselta. Aurinkopuuterin jälkeen on siveltävä poskille punaa, jotta ilmeestäni tulee pirteä ja terve. Kun tämä kaikki huijaus on saatu päätökseen, on aikaa kulunut vähintään 7 minuuttia. Mikäli haluan kulmakarvojeni näyttävän kasvavan siististi samassa tasossa toisiinsa nähden, saan taistella vähintään toiset 7 minuuttia. Ripsivärin voin yleensä tässä vaiheessa unohtaa, sillä hiukseni ovat mallia Albert Einstein, ja niiden kanssa taistellessa vierähtää vähintään 15 minuuttia. Päälläni on edelleen yöpaita, joten pukemiseenkin täytyy varata vähintään se kolme (plus kolme) minuuttia. Kaiken tämän äherryksen jälkeen onkin jo niin kiire junaan tai bussiin, että juosta tätyy. Keuhkot anovat järkyttyneenä armoa ja jalkoja hapottaa, mutta ei auta, juostava on.

Huoh!

Jykän aamu taas etenee kutakuinkin näin: hän herää rauhassa, laittaa kahvinkeittimen päälle, piipahtaa vessassa, pukee, ottaa kupin kahvia ja istuu pöydän ääreen lueskelemaan lehteä. Tähän kaikkeen on kulunut aikaa sellaiset kymmenisen minuuttia. Siinä se vaan istuskelee, juttelee Saanan kanssa ja näyttää helkkarin hyvältä.

Onko tämä tasa-arvoa? Minä vaan kysyn?

Ps: Tämän wet smokey eyes-meikin osaan tehdä noin 10 sekunnissa, illalla ennen nukkumaanmenoa, mikäli olen ehtinyt aamulla laittaa sitä ripsiväriä.