Perjantai juhlaa, maanantai tuskaa
Onko perjantai, tai yleensäkin viikon viimeinen työpäivä ennen vapaita, se paras? Tai mietitkö usein arkena, että sitten vapailla teen sitä ja tätä, syön erityisen hyvää ruokaa, otan lasin-pari viiniä, katson leffan jne?
Minä kyllä mietin. Lataan viikonloppuun oikeastaan kaikki mahdolliset mukavat jutut, on perjantaipussia, rentoutumista, hyvää ruokaa, leffailtaa ym. Arkena sitä helposti vain tekee ja suorittaa sitä arkea, on ne työt, päivähoito, ruokahässäkät, pyykit sun muut. Viikonloppuna voi sitten rentoutua.
Tänään töiden jälkeen valmistimme keittiössä Jykän kanssa ruokaa. Katsahdimme toisiamme samalla kun avasin jääkaapin oven, molempia rupesi hymyilyttämään:
”Otetaanko lasilliset viiniä? ”
”JOO!”
Siinä viiniä siemaillessamme ja naureskellessamme, tuli jotenkin älyttömän iloinen ja hyvä fiilis. Minä oivalsin jotain:
Tässä on nyt se arjen pieni ilo-hetki.
Eilinen tuunattu sienipasta ja lasi viiniä maistuivat jotenkin erityisen herkulliselle, Jykäkin näytti siinä vastapäätä istuessaan entistäkin komeammalle. Ihan parasta ja vielä MAANANTAINA.
Oikeasti, maanantaikin voi olla yksi viikon huippupäivistä.
Miksi ihmeessä säästellä ja ladata kaikki erityisen kivat asiat viikonloppuun, kun ne tuntuvat ihan yhtä kivoilta myös arkena. Sitä paitsi, meillä on välillä viikonlopuissa niin paljon sitä kivaa tekemistä, että emme aina ehdi kaikkea edes tekemään. Tänään päätin, että nyt alkaa enemmän hetkessä eläminen ja herkkuhetkiä jaetaan viikon jokaiselle päivälle.
OO, mikä mullistava oivallus! Uusi mottoni olkoonkin:
Hyvä ruoka ja lasi viiniä maanantaina, polkaisee viikon mukavasti käyntiin.
