Tällä reissulla olen huomannut sen, että paikanvaihdos aiheuttaa minussa aina pienen järkytyksen. Johtuuko se ennakko-odotuksista uutta paikkaa kohtaan, vai vanhasta tutuksi tulleesta paikasta luopumisesta, en tiedä, mutta pieni järkytys se on joka kerta. Niin kävi nytkin kun saavuimme Singaporesta Penangille. Hotellimme sijaitsi Unescon maailmanperintökohteessa George Townissa.

Kuvittelin tosiaan saapuvani johonkin lähes satumaiseen paikkaan, olihan se sentään maailmanperintökohde. Satumaisen maailman sijaan saavuimmekin keskelle slummia (tai siltä se minun silmiini ensinäkemältä näytti). Kliinisen Singaporen jälkeen mikä tahansa maa, pohjoismaita lukuunottamatta, on varmasti pienoinen järkytys.

Meidän hotellimme oli ihan hieno, jonka 25 kerroksen katolla sijaitsi uima-allas, mutta tylyiltä tuntuvien vastaanottovirkailijoiden vuoksi, emme olleet oikein innoissamme hotellistakaan. Kun yritimme tilata jotakin illallista aulan ravintolasta, oli lähes kaikki loppu. Tunnelma oli hiukan lässähtänyt. Raahustaessamme takaisin huoneeseemme tajusin unohtaneeni kamerani hotellin ravintolaan. Sydän jätti muutaman lyönnin välistä. Ryntäsin hissiin ja hissistä ravintolaan, joka sulki jo oviaan. Pian takaani kuului miesääni: ”Ma’am”. Hotellin turvamies siellä tiedusteli syytä paniikinomaiselle ryntäilylleni. Kerroin ääni värisen unohtaneeni kameran ravintolaan. 

”Don’t worry, I got it.”

Kameran takaisin saamiseksi piti täyttää jos jonkinmoista lappua ja toinen turvamies otti myös valokuvan missä toinen turvamies ojentaa minulle kameran. Mutta, sain kamerani takaisin ja ystävyytemme Penangin kanssa saattoi alkaa.



Vuosi sitten reissuamme suunnitellessamme tajusimme, että Jykän sisarukset ovat myös Aasiassa lomalla samaan aikaan kanssamme. Päätimme tavata Penangillalla ja viettää muutaman päivän lomaa porukalla. Jykän sisko perheineen, sekä veli vaimonsa kanssa majoittuivat kanssamme samaan hotelliin. Olipa mukavaa viettää aikaa yhdessä. Päivisin touhuilimme omiamme, teimme retkiä yhdessä tai erikseen, sekä vietimme aikaa uima-altaalla. Saana myös repi kaiken riemun irti sukulaisistaan. Sehän sopi Jykälle ja minulle, oli mukavaa jakaa vahtivastuuta useamman ihmisen kanssa. 

Iltaisin kävimme yhdessä illallisella. Jykän veli on reissannut vaimonsa kanssa lähes kaikki maailman kolkat, joten luotimme hänen vainuunsa ravintoloiden suhteen. Penang on kyllä ehkä kaikkein eniten juuri kulinarististen nautintojen kaupunki. 

Penangilta löytyy, samoin kuin Singaporesta, Little India, sekä China Town. Noissa paikoissa me hyvin pitkälle aikaamme vietimmekin, sillä sieltä löytyi väriä, tunnelmaa ja hyvää ruokaa. Muuten Penang paikkana ei itseäni hirmuisesti säväyttänyt. George Town oli oikeasti melko ränsistynyt ja kaupunki oli muutenkin, noh Aasian kaupunki. Seura oli kuitenkin niin loistavaa ja ruoka maistuvaa, että kyllä vierailusta ihan loistofiilikset jäi.





Ps: Viiden päivän vierailun aikana jätin vielä kerran puhelimeni, ja Jykä jätti kerran silmälasinsa hotellin ravintolaan.