Syyspiristystä lapsen huoneeseen.

Yhteistyössä KatiK desing/Koot.fi

Syksyn hiipimisen haistaa ensimmäisenä. Vaikka päivät ovat välillä suorastaan kuumia, ilmassa on selvä syksyn tuoksu. Meidän perheen muutosten syksy. Tänään Jykä aloitti työt ja me olemme olleet tutustumassa Saanan hoitotätiin ja hoitokavereihin. Rimppahilimalla tulee olemaan kolme kaksivuotiasta poikaa kaverina ja hoitajana taitaa olla taivaasta laskeutunut enkeli. Tuntuu kyllä niin hyvältä kun tietää, että Saanalla on ihana hoitopaikka, tekee minunkin töihinpaluustani paljon helpompaa.

Muutosten syksyn saapuessa, päätimme tehdä pieniä sisustuksellisia muutoksia kotiimmekin. Jokapaikassa tapahtuu vähän jotain pientä ja piristävää. Meidän olkkari-ruokailutila on kokenut muutoksia sekä värien että vähän kalusteidenkin suhteen. Niistä kerron tarkemmin joku toinen päivä. Aloitetaan sen sijaan Saanan huoneesta.

Vaikka muualta kotoa olenkin räiskyvät värit karsinut lähes kokonaan, Saanan huoneessa revitellään edelleen ja huolella. Tyttösen huoneessa mikään väri ei ole kiellettyjen listalla, eikä mitenkään viimeiseen saakka mietittynäkään. Minulla onkin tapana käydä väritankkauksessa Saanan huoneessa.

Aivan kuin uudistusmietteeni kuulleena Kati otti minuun yhteyttä pienen verhoyhteistyön merkeissä. Verho. Voiko paljoa osuvampaa ollakaan? Katilla on oma puoti Varkaudessa, sekä onneksi myös verkkokauppa koot.fi, jossa hän myy tarkkaan valittuja tuoteitta, sekä myös omaa tuotantoaan. Minä sain valita kolmesta Katin suunnittelemasta kankaasta verhon Saanan huoneeseen. Vaihtoehdot olivat seuraavat:

                                                                                  Aamukahvit

AAMUKAHVIT (raporteittain,sisustuspuuvilla)

                                                                                 Eläintarhassa

 

ELÄINTARHASSA (raporteittain, sisustuspuuvilla)

                                                                                  Kesäpäivä

 

KESÄPÄIVÄ (puuvilla/pellava)

Niinpä, arvatkaa osasinko päättää? En. Ja miksipä minun tarvitsisikaan mitään päättää, kun kyseessähän on Saanan huone. Annoin päätösvallan Saanalle ja Jykälle. Ja he yhteistuumin valitsivat syysverhoksi…

Tattadaaa!

IMG_20150824_082127.jpg

Eläintarhassa-verhon tietysti. Voi elämä, että on ihana verho. Kyllä riittää katsomista ja tarinaa tästä verhosta. Ja tuo laatu on ihan omaa luokkaansa. Paksu ja painava, ei mitään lirularupilipalia, vaan kunnon vanhan ajan laatua. Sopisi varmasti ihan verhoiluunkin.

IMG_20150824_082206.jpg

IMG_20150824_082623.jpg

Saanan huoneeseen on muuttanut myös olkkarin senkki. Sen päällä asuu pehmoeläinten armeija. Lasten huoneen suurin ongelma on mielestäni pehmoeläimet (mie vihaan niitä). Mihin ihmeeseen ne voisi tunkea niin, ettei ne pyörisi pitkin kämppää, olisivat piilossa, veisivät vähän tilaa, mutta olisivat lapsen saatavilla? Oletteko keksineet ratkaisua tällaiseen pulmaan? Kertokaa!

IMG_20150824_082443.jpg

Mutta tuo Katin putiikki, se on ihana. Tästä pääset suoraan kurkkaamaan muut hänen suunnittelemat kankaansa.

IMG_20150824_082812.jpg

Varoituksen sana, verkkokauppaan astuminen voi aiheuttaa akuuttia tilin tyhjenemistä. Ainakin minulle kävi niin. Nyt on Saanalle tilattu syysmekkokangasta ja minulle talvitakkiin resoria ja ja…

Ps: On muuten ihan turha kenenkään enää Sanoa, että meillä ei mies saisi päättää mitään kodin sisustuksen suhteen. 

 

Hyvinvointi Sisustus Mieli Vanhemmuus

Flashback

Tänä kesänä tapahtui ja tapahtuu suuria asioita meidän perheen elämässä. Minä aloitan kohta työt, Saana menee päivähoitoon, Teini pääsi ripille ja eilen hän täytti 15-vuotta. 15 vuotta. Mitä, mitä, mitä ihmettä?

Siis juurihan minä näin hänet ensimmäisen kerran, ja nauroin ilokaasupössyissä katketakseni kuinka olen synnyttänyt minikokoisen E.T:n. Juurihan minä heräsin aurinkoiseen aamuun hänen viereltään. Tuijotin tuota minikokoista ihmettä ja kuiskin hänelle kuinka minä hänet eilen tein ja kuinka hän teki minusta eilen äidin, ÄIDIN. 

”Sano äiti, sano äiti”, minä kuiskin hänen korvaansa ja pakahduin rakkaudesta.

Itkin.

img_20150726_131708.jpg

img_20150820_094850.jpg

Nyt hän seisoo vierelläni suurena, vahvana ja elinvoimaisena. Ei enää käperry kainalooni, minä käperryn nykyään hänen kainaloonsa. Tarvitsee minua päivä päivältä vähemmän, kun minä taas tarvitsen häntä päivä päivältä enemmän. Tietää monista asioista paljon enemmän kuin minä, mutta elämästä paljon vähemmän. Elämä, siinä asiassa minulla on aina etumatka.

img_20150820_095331.jpg

img_20150820_095932.jpg

Mihin kaikki aikaa katoaa? Päivät, kuukaudet ja vuodet vierii koko ajan nopeammin ohitse. Minä yritän lipsuvin ottein tarrata ajasta kiinni, jarruttaa sen vauhtia edes hieman. Kuitenkin otteeni aina lipeää ja taas on vuosi vierähtänyt. 

Puhutaan siitä kuinka teini-ikäinen on vähän hukassa itsensä kanssa. Hän etsii itseään, paikkaansa ja elämänsä suuntaa, saattaa tästä johtuen oirehtia monin eri tavoin. Meidän perheessä se kyllä taitaa olla tämä äiti tässä, jokaa etsii itseään sekä suuntaa elämälleen. Oirehtii monin eri tavoin, yleensä itkemällä ja stressaamalla. 

Nyt olisi kuulkaa hyvät neuvot kultaakin kalliimpia. Miten selvitä äidin murrosiästä?

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Suosittelen