Koko suku shoppailee
Minä se taidan tietyllä tapaa olla aina pikkukylän tyttö. Vaikka rakastan kaupunkien isoja lopputtomia kirppiksiä, niin valtavissa vaatekaupoissa kiertely aiheuttaa minussa usein tavaraähkyn ja ostokset jää tekemättä. Kenkiä esimerkiksi on kirppikseltä aika vaikea löytää, joten uusien kesäkenkien hankkimiseksi oli melkeinpä pakko suunnata kaupoille.
Ennen Ivaloon lähtöä etsin itselleni lähes paniikinomaisesti kangastennareita. Mieluisia ei löytynyt mistään. Viime paniikissa sitten nappasin itselleni kivannäköiset ja tuntuiset pitsitennarit henkkamaukalta. Ne oli liian isot jo ostettaessa, mutta pienempiä ei enää kaupasta löytynyt, joten ostin ne vähän isot. Ostin isot kangastennarit! Oikeasti! Kuvittelinko tosiaan niiden kutistuvan käytössä? Tällä hetkellä ne pitsitennarit on ihan kivat villasukkien kanssa.
Onneksi on Ivalo ja Sokkari. Sokkarilta löytyy oikeasti kaikkea: ruokaa, vaatteita, maaleja, kalastustarvikkeita, kosmetiikkaa, you name it. Pari päivää sitten äidillä ja minulla iski akuutti Prosecco tarve, jonka seurauksena minä kipaisin Alkoon. Koska Alko ja Sokkari sijaitsevat samassa rakennuksessa, päätin kävellä Prosecco- pullo kourassani Sokkarin läpi. Kenkäseinän kohdalla pysähydyin vilkaisemaan kenkätarjontaa. Ja kyllä, siinähän ne töröttivät kuin varta vasten minulle aseteltuna, täydelliset tennarit.
Olen ihan huumaantunut tuosta puuterisen vaaleanpunaisesta sävystä. Kaikenlisäksi nuo ovat aivan ihanat jalassa. Oih, rakkautta ensi silmäyksellä.
Tohkeissani saavuin Prosecco toisessa kädessäni ja kengät toisessa kotiin, vedin kengät jalkaani ja esittelin niitä kaikille. Isä katseli hetken kenkiäni ja mietti ääneen:
”Oiskohan siellä mullekki jotku kesätennarit?”
”Oli siellä jotaki miesten kangaskenkiäki”, minä vastasin.
”Mäkin tarvisin toiset kesätennarit”, Jykä yhtyi keskusteluun.
”Lähetäänpä vävypoika kuule sokkarille.”
Eikä siinä kauan nokka tuhissut, kun Jykä ja isä saapuivat sokkarilta uudet kengät mukanaan.
Jykä tepasteli uudet kengät jalassaan olkkarissa, kun Teini ja Oona saapuivat mummilaan.
”Siistit kengät. Mistä sä noi ostit?” Teini ihastui Jykän kenkiin.
”Sokkarilta.”
”Ai tosta sokkarilta??”
”Jep.”
”No ei hitto, mäki haluun.”
Ja niin Teini hyppäsi jopon selkään ja kävi hakemassa sokkarilta itselleen uudet kengät.
Ajatelkaa, yksi kenkäseinä, jossa on esillä miesten, naisten ja lasten kengät, ja kaikille tarvitseville löytyi mieluisat popot. Ihme kauppa, ei voi muuta sanoa.
Viimeksi Ivalossa ollessani löysin tuon neuletakin kirpparilta parilla eurolla ja nyt se sopii täydellisesti uusien kenkien pariksi. Huivi on ihme kyllä Indiskasta.
Suosittelen lämpimästi koluamaan pikkukylien kirpparit ja kyläkaupat. Niistä voi löytää vaikka mitä ihanaa.
