Saavuimme Balille jokunen päivä sitten (minulla ei edelleenkään ole aikakäsitystä) illalla. Neuvottelimme lentokentältä taksin hotellillemme edulliseen 200 000 rupian hintaan. Istuimme taksissa reilun puolituntia, kunnes vihdoin aloimme lähestyä hotelliamme. Viimeiset sadat metrit ajettiin kapeaa pimeää kujaa. Olin varma, että taksin sivupeileille saa sanoa hyvästit. Päästessämme hotellin pihaan, törötti edessämme katoksen alla ”respa” ja kaksi pientä lasta viipotti pihalla pelkissä pikkareissa. 

Okei, nyt alkaa olla liian hippiä menoa jopa meikäläiselle -ajattelin.

Iloinen hotelli-isäntä toivotti meidät tervetulleeksi ja lähti näyttämään meille huoneemme. Seurasimme laatoitettua polkua miehen perässä jonkin matkaa, kunnes hän pysähtyi rivitalotyypppisen huoneiston oven eteen. Mies potkaisi lipokkaat jalastaan ja hilpaisi huoneeseen. Me raahauduimme perässä. Huoneessa oli iso, n 240m leveä sänky, muovituoli peili, jonka edessä pitkulainen pöytätaso. Pöytätason vieressä oli muutama vaatehylly. Liukuoven takaa löytyi tilava, mutta todella askeettinen wc/suihkutila. Olin melko tyrmistynyt. Huone ei oikein vastannut netissä olleita kuvia, eikä arvosteluja. Päätimme lähteä syömään jonnekin lähistölle ja purkamaan ensihämmennystämme. 

Kun palasimme pimeää kujaa pitkin hotellillemme ja avasimme huoneemme oven, lötkötti lattialla gekko. Minä romahdin. Hyppäsin sängylle ja nieleskelin kurkussa pyörivää itkua. En halunnut Saanan huomaavan kilahdustani, hän kun innokkaasti levitteli lelujaan gekon vieressä. En saanut itseäni millään pois sängyltä, vessassakin kävin Jykän vartioidessa ympäristöä. Nukkumisesta ei tullut mitään. Tiirailin puhelimen valossa seiniä ja kattoa ja odotin tappajahämähäkkien hyökkäystä. Jos gekko pääsee huoneeseemme, niin sinne pääsee myös käärmeet ja tappajahämähäkit. Välillä itkin silmät päästäni ja odotin aamun valkenevan. Yö oli yksi elämäni pisimmistä. Vihdoin aamu valkeni. Minä olin yön aikana päättänyt vaihtaa hotellia, maksoi mitä maksoi. Herätin Jykän ja ilmoitin, että nyt lähdetään. Samassa ovemme takaa kuului hotelli-isännän iloinen ääni. Hän kutsui meidät aamiaiselle. Päätimme kohteliaisuussyistä mennä aamupalalle. Minä valmistauduin syömään suurinpiirtein friteerattuja koirantassuja. Eteemme kannettiinkin paahtoleipää, tuorepuristettua mehua, banaanipannaria ja vaahterasiirappia, tuoreita hedelmiä, kananmunia ja kahvia.

Hörppäsin kahvia ja voi elämä, että se maistui hyvälle. Söin aamiaista hyvällä ruokahalulla ja jokaisella puraisulla häpeäni yöllisestä sekoilustani kasvoi. Hotelli-isäntä perheineen kävi juttelemassa kanssamme ja kutsuivat meitä altaalle uimaan. Saanan he nimesivät sunflowergirliksi hiuksissaan olevan kukkanipsun mukaan. Jossain vaiheessa joku kipusi palmuun, pudotti sieltä kookospähkinän, avasi sen ja toi meille maisteltavaksi. 

Ei, minä en todellakaan halua vaihtaa hotellia. Täällä on ihanaa. Nämä tyypit on ihan huippuja. Huoneemmekin on vallan riittävä isoine sänkyineen, ilmastointineen ja wifi-yhteyksineen. Onhan se vähän konmari-henkinen, mutta sehän on myös yksi osa tätä matkaa. Nähdä ja kokea monenlaista. 
Muutaman sadan metrin päästä hotelliamme löysimme myös ihanan rannan. Rannalla meitä hemmottelee Mr.Bob. Hän levittää rantatuoleillemme pyyhkeet, jutustelee niitä näitä, muistaa nimemme (tai noh, Jykän nimen, koska hänhän on tämän seurueen päällikkö. Ei mitään käsitystä valtasuhteista siis…), hymyilee ja huolehtii nestetasapainostamme.

Hotelliamme on myös pyykkäyspalvelu, mutta satuin näkemään sen ja totesin, että minun vaatteideni värit eivät kestä moista ryskytystä ja auringossa kuivaamista. Pyysimme henkilökunnalta ämpärin lainaan ja päätimme pestä pyykkimme itse. Hassua, että tuo pyykkääminenkin tuntui jotenkin mukavalta puuhastelulta tässä hippiyhteisössä. Moni muukin näkyy tekevän sitä samaa, ainakin ulkona kuivuvista vaatteista päätellen.

Tänään on lomafiilis pläjähtänyt oikein urakalla päälle. Olen ollut yhtä hymyä ja rakkautta täynnä koko päivän. Niin mahtava fiilis, että en malttaisi millään alkaa edes nukkumaan. Kuulin, että huomenna on aatto. En ole ajatellut asiaa ollenkaan. Meidän joulummehan oli jo. Sen verran on joulufiilis helkähtänyt rinnassani, että olen käynyt kaikki sukulaiset ja ystävät mielessäni läpi. Ajatellut jokaista lämmöllä. Erityisesti Teiniä, ja erästä rakasta ystävääni, jota elämä pyöräytti ponnarista ympäri pari kertaa ihan ykskaks. 

Nyt toivotan kaikille rauhaisaa ja voimaannuttavaa joulua. Peace and Love.