Olen sanonut sen jo varmaan tuhat kertaa, mutta sanonpa vielä, kotiäitiys on ollut elämäni parasta aikaa. Voisin kevyesti jatkaa tätä vielä Saanan eskariin saakka, mikäli se olisi mahdollista. Kurkistus kukkaroon kuitenkin riittää kertomaan, että kohta on aika palata töihin.

Vaikka nautinkin täysin rinnoin tästä stressittömästä ja vapaasta elämästä kotona, on minullakin joskus päiviä, jolloin arki väsyttää. Yleensä sitä väsymystä kestää maksimissaan päivän ja seuraavana päivänä olen taas intopinkeenä menossa mukana. Vaikka kotonaoleminen on ollut minulle ihan älyttömän rentouttavaa ja mukavaa, on se arki olemassa täälläkin. On aamupalat, pesut, pisut, pukemiset, pisut, ulkoilut, pesut, pisut, ei pisut, syömiset, pisut, päikkärit jne. Jotta joka päivässä olisi jotakin arjen luksusta, olen kehittänyt Saanan päikkäriajasta itselleni sellaisen Tiivistettyä hunajaa -hetken. Noiden päikkäreiden aikana minä en siivoa, järjestele enkä touhua mitään, minkä koen vähääkään tylsäksi, vaan rentoudun ja nautin ihan täysin rinnoin, hyvällä omalla tunnolla. Varastan tuon tunteroisen vain ja ainoastaan itselleni. 

Yleesä aloitan valmistelut jo ennen Saanan nukahtamista, laittamalla kahvin porisemaan. Sitten peittelen tytön rattaisiin, työnnän vaunut verannalle ja laitan itkuhälyttimen unilaululurituksen soimaan. Saana jää sinne laulelemaan hetkeksi itsekseen ennen nukahtamista. Joka päivä tyttö muistaa kuitenkin varmistaa ennen ulko-oven sulkeutumista, että katsotaanhan varmasti muumeja päikkäreiden jälkeen. Johon minä vastaan aina samalla tavalla: ”Joo, kaotaan muumeja sitten kun Saana herää”. Suljen oven ja oma tiivistetyn hunajan hetkeni alkaa. 

Tiivistetyn hunajan hetkeeni kuuluu yleensä nuo yläkuvassa näkyvät asiat, tai vaihtoehtoisesti lehtien lukemisen sijaan päivitän blogia. Parasta tässä hetkessä on se, että kuulen Saanan laulelevan vaunuissa usein vielä siinäkin vaiheessa, kun itse istun jo herkut nenäni edessä. Tämä nimittäin tarkoittaa sitä, että minulla on koko ajan enemmän ja enemmän aikaa käytettävissäni, koska tyttö ei ole vielä edes nukahtanut. 

Ai, ai, kuinka tuollainen tunteroisen haaveilu/oma hetki päivässä piristääkään. Se on just tiivistettyä hunajaa, ei sitä muuten voi kuvailla. Ja nyt keväällä on väillä bonuksena aurinko ja kukkaset. Parasta!

Suosittelen kokeilemaan.