Paras uutinen!
Eilen julkaistun hallituksen linjausohjelman valossa, tämä uutinen tuntuu suorastaan lottovoitolta. Koska se näyttää olevan väistämätön totuus, että tämä kotiäiti palaa työelämään syyskuussa, olemme joutuneet kovasti pohtimaan myös Tinttaran hoitopaikkaa. Aloitimme tämän pohdinnan jo reilu vuosi sitten ja joka kerta päädyimme samaan vaihtoehtoon; perhepäivähoito. Eikä mikään satunnainen randomi hoitaja, vaan vaihtoehtoja oli vain yksi.
Vuoden alussa laitoimme hakemuksen vetämään ja pian saimmekin puhelun perhepäivähoidonohjaajalta:
”Teidän pitäisi täydentää tätä hakemusta muillakin hoitovaihtoehdoilla, kun ei ole lähimainkaan varmaa, että lapsenne pääsisi juuri tälle yhdelle ja ainoalle hoitajalle”.
”Ei ole muita vaihtoehtoja. Me tiedetään kyseinen hoitaja ja tykätään hänestä kaikki kovasti.”
”Mutta kun hänellä on tällä hetkellä ryhmässä jo tarpeeksi lapsia. Mites olisi se lähipäiväkoti toisena vaihtoehtona?”
”Ei.”
”Entäs joku toinen lähistöllä oleva perhepäivähoitaja?”
”Ei.”
”Kyllä minä nyt kovasti suosittelen teitä tutustumaan muihinkin lähialueen vaihtoehtoihin.”
”Mmm. Voinhan minä tutustua, mutta hakemukseen ei just nyt lisätä yhtään mitään muuta vaihtoehtoa, kun sellaista ei vaan ole.”
”Asia selvä, mutta suosittelen vielä varautumaan siihen, että tämän hoitajan ryhmä on täynnä.”
Kului kuukausia, kunnes saimme taas puhelun:
”Oletteko miettineet muita hoitovaihtoehtoja?”
”Emme.”
”Kun tähän pitäisi kuitenkin nyt lisätä joku muukin.”
”Ei ole muita. En halua ihan tunemattomalle perhepäivähoitajalle tyttöä laittaa, eikä päiväkoti ole Saanan tapauksessa vaihtoehto ollenkaan.”
”Aha… Mikäli tähän ei nyt laiteta toista vaihtoehtoa, voi hoitopaikka olla sitten ihan missä tahansa Helsingissä.”
”Noh, meijän ei auta kuin luottaa sinun ammattitaitoosi yrittää järjestää Saanalle kyseinen hoitaja. Mikäli se ei riitä ja hoitopaikaksi määräytyy ties mikä ja ties missä, me mietitään hommaa sitten Jykän kanssa uudestaan.”
Aikaa kului, mitään ei kuulunut.
Muutama viikko sitten Jykä soitti perhepäivähoidonohjaajalle, joka kertoi tekevänsä kaikkensa, jotta Saana pääsisi haluaamaamme hoitopaikkaan, mutta mitään päätöksiä ei ollut vielä tehty.
Tänä aamuna Jykältä tuli viesti:
”SAANAN HOITOPAIKKA VARMISTUI!”
Voi tätä ilon päivää! Tipahti muuten melkoisen iso kivenjärkäle harteilta tuossa 30 minuuttia sitten, huh huh. Töihin lähtöni tuntuu vähemmän kamalalta nyt, kun tiedän että Saanalla on aivan ihana hoitopaikka, ihana hoitotäti ja 3 hoitokaveria.
Syksy näyttää nyt hiukan valoisammalta, onneksi.
