”Mitä kieltä toi puhuu?”
Peuhattiin nakeroiden kanssa sohvalla eilen. Saana istui Teinin selän takana ja Teini nojasi itseään selkänojaa kohti, niin että Saana jäi sohvan ja veikan väliin. Ensin kuului armotonta naurun hirinää, joka muuttui pian ähinäksi ja lopuksi selän takaa kuului napakka komennus:
”Älä MERKALE LITSAA!”
”Äiti! Mitä toi Saana sano?!”
”Emmie oikeen tiiä. Se on joskus ennenki sanonu nuin.”
Jykä kuunteli pohdintaamme ja kertoi omat tulkintansa:
”Mun mielestä toi litsaa on litistämistä ja merkale… Noh, miettikää vähän mitä se vois tarkoittaa? Mun mielestä se on aika lähellä sitä yhtä kirosanaa.”
”Niin, tosiaan. Mutta hei, MERKALE, sehän on aika hyvä.”
”NYT, MERKALE, PUKEMAAN SIELTÄ!
”VAATTEET PÄÄLLE, MERKALE!”
”AI MERKALE, LITSASIN VARPAAN OVEN VÄLIIN!”
Hei, toimii muuten!
