Tarkastetaan ne omat kätköt eka!

Käykö teille koskaan niin, että näette vaikka jonkun inspiroivan kuvan esim. lehdessä tai käytte jossain ihanassa paikassa ja saatte kirjaimellisesti ”Siitä se ajatus sitten lähti”-fiiliksen? Mulle käy useinkin, itseasiassa tosi usein. Maailma on niin pullollaan kaikkea kaunista ja ihanaa ja erilaisia makeita tyylejä, ettei niitä vaan voi aina vastustaa. Nyt puhun siis sisustamisesta, en muodista enkä vaatteista.

Sen lisäksi, että harrastan tätä  bloggaamista, harrastan myös sisustamista. Ai vitsi, että nautin kodin laittamisesta ja uudistamisesta. Meillä vaihtuu verhot keskimäärin joka toinen viikko, ainakin yhdessä huoneessa. Olen huomannut myös sen, että innostukseni eri juttuja kohtaan kulkee sykleissä ja vähän myös vuodenajan mukaan. Silloin kun saan jonkun idean, minua ei pidättele mikään, ei edes vuorokauden aika. Meillä ei ole mitenkään epätavallinen näky se, että minä vaihtelen mattoja tai verhoja yhdeltä yöllä. On nimittäin ihan sama touhuta silloin kun se inspiraatio iskee,  koska en innostukseltani saisi kuitenkaan nukuttua. 

Sisustamisessa en hae sitä, että kaikki jutut olisi oikeaoppisesti aseteltu, kalusteet designia ja kaikki edustaisivat tarkasti jotain tiettyä tyylisuuntaa, vaan erityisesti TUNNELMAA. Tai erilaisia tunnelmia oman fiiliksen mukaan. Välillä haluan piristystä ja iloisuutta, joskus vaaleaa, raikasta ja kevyttä tai hämyistä ja pehmoista jne.

Viimeisin inspiraationi iski pari päivää sitten. Jossakin (en löydä sitä kuvaa enää mistään) näin kuvan, jossa oli paljon maanläheisiä sävyjä ja vähän sellaista hempeää vintage-henkeä, mutta kuitenkin uudella, raikkaalla tavalla. ”NiksNaks!” sanoi pääni ja netti rupesi laulamaan. Seuraavana päivänä suuntasinkin jo aamusta H&M Homeen ja nappasin sieltä mukaani muutaman tyynyliinan sekä kukkaruukun, joilla pääsisin alkuun kyseisen tunnelman luomisessa.

20150507_141111-1.jpg

Kotona mallailin päällisiä sohvalle. Ihan kiva joo, mutta sävyt ei ehkä ihan istuneet. Halusin raikastaa tunnelmaa jollain. Ryhdyin tonkimaan varastojani… Ai niin, mullahan oli tämmöisetki! Ja nämä ja nämä. Kun olin muutaman kaapin tonkinut, tunnelmaan tarvittavia tyynynpäällisiä löytyikin jo niin monta, että joutuisimme hankkimaan lisää sohvia, mikäli  haluaisin kaikkia samaan aikaan käyttää. 

20150507_140831-1.jpg

Tarvinkohan minä vielä lisää tämän sävymaailman tyynynpäällisiä?

Onneksi niissä uusissa on laput paikallaan, voin palauttaa ne kauppaan.

Mutta matto meidän pitää kyllä uusia…

Hyvinvointi Sisustus Mieli Trendit

Poistuisinko mukavuusalueeltani?

Olimme eilen Järvenpäässä tapaamassa kummitätini porukoita. Piipahdimme tietysti paikallisella kirppiksellä, jossa silmiini pisti mielenkiintoinen pitsikuvio. Se kuvio osoittautui kotelomekoksi.Pikkumusta.jpg

Kun pyörittelin tuota mekkoa käsissäni, mieleeni tuli ensimmäisenä Emmi, Mun elämä, milloin siitä tuli näin (ihana)-blogista. Mekko näytti ihan Emmin mekolta. Siinä missä minä puen itseni pitkiin värikkäisiin retroretonkeihin, Emmi vetää päällensä yleensä melko musta-valkoista ja modernia vaatetta. Ja siinä missä minä yritän epätoivoisesti peittää kaikki mahdolliset kaaret ja paukamat kehostani, Emmi kantaa muotonsa ylpeydellä ja antaa niiden myös näkyä. Ihailen hänen kykyään olla sinut kehonsa kanssa ja ylpeä omista muodoistaan. Hetken pähkäiltyäni, päätin ostaa mekon. Koska hintaa mekolla oli vaivaiset 3,80€ (kuka muuten hinnoittelee kirppiskamat noin?), ei päätös mekon ostamisesta ollut hirmuisen vaikea. Mikäli en itse koskaan rohkene mekkoa päälleni pukemaan, jollekin ystävälleni se varmasti kelpaa.

Kotona sujautin mekon päälleni ja katselin itseäni peilistä arvioiden. Mekko tuntui hyvälle päällä, mutta olo oli epämukava. Tiiättekö silleen epämukava, niinkuin joku muu olisi valinnut vaatteesi. Näytin epävarmana mekkoa Jykälle, joka kehui mekkoa silminnähden aidosti.

20150505_131130-1.jpg

”Mutta eikö tämä oo liian lyhyt näihin paksuihin sääriin? Ja sivusta tämä ainaki näyttää ihan järkyttävältä, ku tämä MAHA!”minä vinguin.

”Ei ne mua haittaa, eikä se mun mielestä oo mitenkään liian lyhyt.”

”No, mie kysyn vielä Teiniltä. Se sannoo ainaki jos tämä näyttää nololta”, minä jupisin ja koputin Teinin oveen.

”Sori, katoppa ku ostin tämmösen mekon kirppikseltä, miltä näyttää?”

Teini naputtelee puhelintaan, vilkaisee sekunnin sadasosan minuun päin ja vastaa:

”Iha ok.”

”Häh?! Enkö muka näytä lenkkimakkaralta nakin kuoressa?!”

”No emmä tiiä. Menisitsä ny. Mul on yks juttu kesken…”

”Joo, joo, mutta kehtaisitko lähtiä minun kanssa jonneki, jos mulla ois tämä päällä?”

”Emmätiiä… On se iha ok.”

H&M-1.jpg

Hmm…

Katselin itseäni taas peilistä mekko päällä. Ehkä se on ihan ok edestä joo. Mutta on se kyllä varmaan liian lyhyt näihin pökkelöjalkoihin.

IMG_20150505_134221.jpg

Eikä sekään ole se pahin.

Kattokaa miltä tämä näyttää sivusta!!!

20150505_132149-1.jpg

Herkkusuun elämä näkyy viimeistään tuossa. Pika-apu varmasti olisi joku kureliivi, jolla voisi survoa makkarat tiukkaan pakettiin. Asia vaan on niin, että ne aiheuttavat minulla närästystä ja tuntuvat muutenkin tosi epämiellyttäviltä. Ei kai se auta kuin ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhtyä keventämään jos aikoo tuo kolttu päällä ikinä missään hippastella.

Enkä minä ole varma uskaltaudunko tuo päällä ihmisten ilmoille ilman mahapöhöäkään. Mutta, annan sen nyt muhia kaapissa ja katsotaan miten koltun (ja mahapöhön) käy…

PS: Menenkin tästä pesemään tuon peilin ihan ekaksi.

 

 

 

 

Muoti Sisustus Vastuullisuus Ostokset