Käväisi tuossa mielessä, että olekohan raskaana? Tämä viimeaikainen liikutuksen läikähtely, herkistely ja onnenkyynelten määrä on jopa minulle hiukan liikaa. Tänään esimerkiksi sydämeni läpätti ystäväni Sinin luona, kun hän valmisti meille ihanat salaattiannokset ja jälkiruoaksi kuppikakkukahvit. Siinä vaiheessa kun Sinin 1,5 vuotias poika syötti Saanalle omenaa, jouduin jo nieleskelemään. Jotenkin siinä kiteytyi Sinin ja minun ystävyys, meidän lapsissa, syöttämässä toisiaan. Katsoin meidän lapsia ja mietin, että jotakin olen elämässäni tehnyt oikein kun minulla on nämä kaikki tässä. 

Kun sitten palasimme kotiin ja hain postilaatikosta tämän, padot aukenivat.

Kortin takana luki mm. että lähettäjä oli unohtanut tämän tuliaiseni kotiinsa ja että hänellä itsellään on samanlainen pinkkinä. ”Vähänks ollaan samiksii!”

Paketti oli Emmiltä.

Minähän olin pitkään sitä mieltä, että aikuisiällä sydänystävien saaminen on vähintäänkin haasteellista, ellei jopa mahdotonta. No, en ole enää. Kaikkea sitä oppii, kun tarpeeksi elää. Olen tässä illan mietiskellyt kuinka paljon ystävät minulle merkitsevätkään, kuinka merkittävä osa heillä elämässäni on ja miten sen voisin heille kertoa…

En ole mikään runoilija, mutta tällainen nyt jostakin teille ihanille, rakkaille, elämäni rikastuttajille kumpusi:

                                                                                 ”

                                                        Makoillaan yhdessä auringon alla,

                                                        katsellaan pilviä taivaalla.

                                                        Jutellaan, nauretaan, itketään,

                                                        jaetaan elämän ilot ja surut,

                                                        jäljelle jää vain keksinmurut.

                                                       Syödään mansikka tai kaksi,

                                                       muuttuu maailma paremmaksi.

                                                       Ei ole mitään hätää meillä,

                                                       kun kuljetaan yhdessä elämän teillä.

                                                                                       – Runoilija Raissi

                                                                                ”

KIITOS, että olette!

PS: Emmi, tuossa kukkaron pesuohjeessa sanotaan, että varovainen käsipesu. Siinä ei puhuta mitään, että se pitää valkoviinillä pestä. Jotenkin muistelen, että olisit pessyt omasi nimenomaan just valkkarilla… Onko sinulla tähän pesuohjeeseen jotakin sisäpiirin tietoa?

PPS: En ole raskaana, varma tieto! Onkohan mulla sittenkin vaihdevuodet…