Haista ite!

Väitän, että omaan normi-ihmisen hajuastia paremman hajuaistin. Haistan asioita joka paikassa ja kaikkialla, eikä se ole aina hirmuisen kiva juttu. Tässä maailmassa on nimittäin ihan ylettömästi outoja, pelottavia, masentavia, etovia ja pahoja hajuja. Onneksi on myös ihania, miellyttäviä, lohduttavia, ilahduttavia ja piristäviä tuoksuja. Rakastan siis tuoksuja, kunhan ne ovat tietynlaisia. 

Otetaanpa esimerkkinä pyykinpesuaine. ”Puhdas pyykki tuoksuu vain puhtaalta”, on sanonta, joka on täysin puppua. Kyllä se koneesta otettu pyykki haisee just käyttäjältään, mikäli se on pesty hajuttomalla pesuaineella tai pesupähkinöillä (olen testannut). Tästä syystä, haluan pyykinpesuaineeni hajullisena versiona. Tosin haistan hajustetunkin pesuaineen läpi esimerkiksi lakanoista ne lakanat, jotka ovat olleet Jykällä ja ne jotka ovat olleet minulla. Käyttäjän tuoksu ei ole niissä kuitenkaan niin voimakas kuin hajuttomalla pesuainella pestyissä lakanoissa. Täytyy vielä korostaa, että esimerkiksi Jykän ominaistuoksu on ihana. Ei siis ole kyse pahasta hajusta, vaan hänen ominaistuoksustaan. Haluan kuitenkin, että meidän pyykkiimme tuoksuu pesun jälkeen erille kuin päivän jo päällä olleet vaatteet. 

Pyykinpesu- ja huuhteluaineen valinta kaupan hyllyltä on minulle ihan omanlaisensa pitkä prosessi. Mikäli tarvitsemme pyykinpesuainetta, minä menen valikoimaan sitä ja Jykä suuntaa keräämään kaupasta kaiken muun ostoslistalla olevan. Yleensä tapaamme suraavan kerran kassoilla. Minulla on pari ”varmaa nakkia” siellä hyllyllä, mutta esimerkiksi kolme kertaa putkeen samantuoksuisen pesuaineen ostaminen, on mielestäni ihan tosi masentavaa. Haluan vaihtelua, tämä taas tarkoittaa pitkää haisteluprosessia. 

IMG_20150324_210402.jpg

Ensimmäisenä haistelen uutuudet. Olen ihan liekeissä, jos kauppaan on tullut uusia pesu- ja huuhteluaineita, oih! Hylkään jo ensimmäisen haistelukierroksen jälkeen ehdottomat eit. Toiselle kierrokselle pääsee mahdolliset joot. Haistelen niitä ja valitsen kaksi parasta, jonka jälkeen pidän toisessa kädessäni toista ja toisessa toista vaihtoehtoa ja haistelen niitä monta kertaa vuoron perään. Samalla yritän kuvitella miltä ne tuoksuisivat vaatteissa ja mitä mielikuvia nuo tuoksut minulle tuovat. Jos vibat ja fiilikset eivät ole hyviä, hylkään kaikki ja aloitan haisteluprosessin muista tuoksuista. Joskus olen valinnut vanhoista tuoksuista yhden mahdollisen ja uusista yhden mahdollisen ja sitten vertaan niitä keskenään ja päädyn johonkin. Saatan kuitenkin vielä kerran palata vaihtamaan siihen toiseen vaihtoehtoon… 

Seuraava jännitysmomentti on kotona, kun kone on pyörinyt ja ripustan puhtaita pyykkejä narulle, kohtaavatko kuvitelmani tuoksusta vai eivät. Aina eivät kohtaa ja kyseinen pesuaine jää todennäiköisesti käyttämättä. Eipä ole kauaakaan kun ostin uutta huuhteluainetta, jonka tuoksu oli nimeltään puhdas puuvilla tai jotain. Rakastan Cleanin Warm Cotton -tuoksua ja kuvittelin, että tuolla huuhteluaineella saisin puhtaan pyykkinikin tuoksumaan samalle, ihanan raikkaalle. No enpä saanut en. Pyykki löykäsi oksennukselle. Ihan kunnolla oksennukselle, koska Jykäkin kertoi haistavansa sellaisen oksennuksen vivahteen pyykissä, vaikka usein nauraakin näille minun hajujutuille, kun ei itse huomaa mitään hajua. Annoin sen yhden koneellisen kuivua ja viikkasin pyykit kaappeihin. Vieläkin, varmaan puolen vuoden jälkeen haistan heti, mikäli satun kaivamaan Saanan kaapista vaatteen, jonka pesin siinä oksennuskoneellisessa.  

Tosiaan on myös huuhteluaine, jota käytän joissakin vaatteissa. Senhän täytyy tietenkin sopia tuoksultaan siihen valittuun pesuaineeseen. Valintaprosessi pitenee, sillä minun täytyy haistella sekä pesuainetta että mahdollisa huuhteluainetta myös vierekkäin. Arvatkaas onnistuuko pyykinpesu- ja huuteluaineen sekä vaikkapa deodorantin valitseminen samalla kauppareissulla? Ei todellakaan, ellemme varaa kaupassa käyntiin paria tuntia aikaa.

Onhan tämä tällaista haistelua meikäläisen elämä, halusin tai en. Kaikkein ahdistavimpia hajuja on esim. ihmisten persehajut, voi luoja miten monen ihmisen perse haisee ja pitkälle. Sitten on hengitys, hiki, likaiset vaatteet ja kesäisin varsinkin jalkahiki, ARMOA! Nämä kaikki sullottuna kuumaan ruuhkabussiin tai junaan, on meikäläiselle sama kuin tunkis kilon paskaa suoraan suuhun. Hengitys salpaa ja oksennus nousee kurkkuun. Kesällä vielä auringon paahde ja lämpö vahvistavat kaikkia hajuja. Välillä teksisi mieli oikeasti työntää tampoonit nokkaan, kun lähtee liikenteeseen. Huoh!

Mites sinä, oletko haistelija?

 

 

 

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Höpsöä

Äänensävyjen tulkki.

Vuosien varrella olen oppinut arvaamaan useat Teinin jutut jo melkeinpä pelkästä tervehdyksestä. Puhelinkäyttäytymisen tulkitseminen on minulle erityisen helppoa. Pirteä, iloinen moikkaus heti alussa tarkoittaa yleensä sitä, että hän on vailla jotakin. Hidastettu, venyvä, pitkään kestävä moooi kertoo yleensä mielipahasta tai murheesta. Murahdus on merkki meikäläiseen kypsymisestä jne.

Sitten on kouluun liittyviä puheluita, joista yksi on ”Ei mennyt koe ihan putkeen”-puhelu. Tämän puhelun tunnistan aina parista ensimmäisestä lauseesta. Viimeksi se meni näin:

”Moi äiti!” Teini huikkaa rennon reippaalla ääneellä.

”Moikka, mitäs ukkeli?” minä vastaan vähän epäileväisenä.

”Niin, siitä ussan kokeesta…” Teini jatkaa lähes ylirennolla äänellä.

”Niin…”

Tästä seuraavasta lauseesta tiedän aina, AINA, että koe ei ole mennyt putkeen, ei lähellekään putkea:

Arvaa mikä oli meidän luokan keskiarvo?!

Tässä vaiheessa puhelua hartiani lysähtävät muutamia senttejä alemmas, enkä oikeastaan haluaisi kuulla enempää, ihan vaan itseäni säästäen. Viimeksi puhelu jatkui näin:

”Huoh, no en tiiä. Kuuspuol?” minä heitän jotain kumminkin.

”Seiskamiikka! Se meni koko luokalla ihan sikahuonosti.”

”Jaahas, ja minä sie sait? Hylsyn?”

”No emmä varmaan hylsyä. Ei ope antanu niitä vielä, mut se sano, että mä olin osannu kaikki ne jutut mitä oli kirjassa. Kaikki muistiinpanoihin liittyvät jutut meni multa mönkään, ku mähän jouduin oleen jalan takii pois.”

”No et sitte ollu kysyny niitä keltään? Vaikka minähän sanoin, että selvitä ne läksyt.”

”Joo-o ja mä selvitin, mut mistä mä oisin voinu tietää, et ne on tehny muistiinpanoja, ku ei me juuri koskaan tehä…”

”KYSYMÄLLÄ poikani, kysymällä.”

”No nii, mut mistä mä oisin voinu osata kysyy just nyt, ku en voinu tietää, et ne on tehneet muistiinpanoja?”

”Huoh, mistäpä sitä tosiaan… Jospa nyt jatkossa kysyisit aina ihan varmuuden vuoksi, että teittekö muistiinpanoja?”

”Niin kai täytyy sit varmaan muistaa kysyy. Ootsä vihanen?”

”Vaikkutaako se mittään, jos oon?”

”Ei, ku en mä enää sille voi mitää.”

”Enpä mie sitte viitti olla. Ens kokeessa sitte lupaat tsempata?”

”Lupaan! Voisinksmä saada muute vähän välipalaraa tilille?”

”ET! TUUT KOTIA SYÖMÄÄN SIELTÄ!”

”Jaa, no ei mul sit oo nälkä.”

”Iteppähän tiiät.”

”Mä meen nutalle?”

”Ok. Onko läksyjä?”

”Ei. Tai siis mä tein ne jo koulus.”

”Missä välissä?”

”Välkällä.”

”Just…”

”Nähään sit myöhemmin.”

”Tuut sitte ajoissa.”

”Tuun, tuun. Moikka.”

”Moikka.”

 

Suhteet Ystävät ja perhe Vanhemmuus Höpsöä