Tässä minä, jolla läsähti 38-vuotta lasiin just tänään. Olo on… noh, ihan sama. Lisää lukuja pukkaa koko ajan, taaksepäin ei pääse ja eteenpäin menevä vauhti vaan kiihtyy, just niinkuin tuo juna jossa istun.

Parempi siis vain hypätä kyytiin ja nauttia elämästä, koska ei se märehtiminen mitään muuta, eikä ainakaan nuorenna. Juodaan siis kuoharia keskellä päivää.

Syödään hyvää ruokaa, eikä välitetä hiilareista.

Annetaan lapsen nauttia suklaasta, vaikka kesken ruokailun. Eikä välitetä sotkusta.

Nautitaan sukulaisten yllätysvierailusta ja syödään lisää herkkuja.

Kiivetään ylös, tiputaan alas ja kiivetään ylös uudestaan.

Huomataan kauniita asioita ja ihania värejä yllättävissäkin paikoissa.

Käytetään kaikki kukkarossa olevat kolikot kirppislöytöihin.

Jonotetaan tuntitolkulla kylmässä paratiisiin.

Jonotetaan tuntitolkulla lämpimässä paratiisissa ulos paratiisista.

Ihaillaan kotona tuntitolkulla jonottamisen tulosta,

ja viimeisillä kolikoilla tehdyistä kirppislöydöistä.

Mistä muuten tietää, että on kierrellyt ehkä pikkuisen liikaa kirppiksiä?

No siitä, kun sulle myydään velaksi!

Ihastuin tuohon lintulaukkuun, mutta käteistä ei ollut enää yhtään. Olen ostanut laukkujen ompelijalta vuosien varrella ainakin viisi laukkua, joten meistä on tullut jo tuttuja. Hän tuikkasi minulle käteen paperin, johon oli kirjoittanut tilinumeronsa ja tuumasi: ”Laita rahat tonne, mä luotan suhun”. Loistavaa!