Emmi oli eilen kuvannut blogiinsa heidän nakeroidensa huoneen ja haastoi muitakin mukaan touhuun. Tartuin haasteeseen, sillä Saanan huoneen esittely on ollut minulla suunnitelmissa jo pitkään, mutta aina se on jäänyt. Ensimmäisen kerran kuvasin Saanan huonetta joskus iät ja ajat sitten täällä. Tyttö oli tuolloin juuri siirtynyt nukkumaan tähän kyseiseen huoneeseen, eikä sitä oikein voinut vielä lastenhuoneeksi kutsua.

Nyt on pinnasänky siirtynyt seuraavalle käyttäjälle ja muutenkin pienen tytön pieni huone alkanut näyttämään oikeasti hänen huoneeltaan.

Tervetuloa!

Aloitetaan pikku pöydältä, tämän äärellä Saana piirtää ja rakentelee.

Pöydän vierestä löytyy sänky, jossa viihtyy öisin Saanan lisäksi myös monta pehmolelua ja päivisin meidän monni. 

Kun huone on pieni, pitää osa tavaroista ripustaa ilmaan. Sängyn jalkopäässä roikkuu tällainen Ikean innovaatio.

Ja lattialla on Tallinnasta aikoinaan raahamani laatikot, joihin muuten mahtuu vielä tavaraa.

Sängyn toisessa päässä tyttösen unta vartioi (muistaakseni) perulainen enkeli, joka on hankittu  Mokosta kauan ennen Saanan syntymää.

Toisella seinällä sijaitsi aikoinaan pari isoa cd-telinettä. Kun ne saivat lähtöpassit, jäi jäljelle kasa isoja reikiä. Emme jaksaneet alkaa paklaus- ja maalaushommiin heti, joten peitimme rei´ät erilaisilla nupikoilla ja saimme aikaiseksi oivan naulakon.

”Naulakon” alta löytyy Saanan keittiö. Keittiö siirtyi vasta viime viikolla isosta keittiöstä Saanan huoneeseen. En tajunnut aiemmin, että se oikeasti mahtuu tytön pieneen huoneeseen, vaikka hyvinhän tuo näyttää kotiutuneen.

Meillä on tänään ruoaksi näköjään harja.

Keittiön vieressä on hyllystä tuunaammamme ”vaatekaappi”.

Vaatekaapin päällä muutama rojulaatikko.

Ja rojulaatikoiden yläpuolella seinähylly. Tuon barbien Saana sai kummitätini mieheltä, silloin kun olin tehnyt positiivisen raskaustestin. Hän oli heti sitä mieltä, että tyttö on tulossa. Hassu mies, tiesi.

Huoneen ovessa on liitutaulutarra, johon Tinttara on viimeksi taiteillut ”Wattivatteja”.

Vastapäätä vaatekaappia on meidän lepukkatuolimme, jossa Jykä istuu iltaisin ja pelaa pilipalipelejä siihen saakka, kunnes Saana lähes nukahtaa.

Pompomitkin ovat muuttaneet tänne olkkarista.

Viirin hankin Saanan nimiäisiin. Koska se on kangasta, kestää se monta juhlaa ja monta sisustusa.

Aika yllättävän paljon olen saanut mahdutettua tähän minihuoneeseen ja silti lattialle on vielä jäänyt leikkitilaa. Olen ihan yllättynyt itsekin. Parasta on tietysti se, että Saanakin tuntuu viihtyvän huoneessaan. Leluista sen verran, että sängyn alla on laatikko, jossa on kaikki dublot. Yksi lelukori näkyykin lepukan vieressä. Kirjat ovat olkkarissa ja nuken sateenvarjorattaat myös. Siinäpä ne. Me pyritään välttämään turhaa rojua. Mäkkärissäkin jos joskus käydään, niin lelua ei sieltä mukaan oteta, ellei se ole kirja tms. tosi fiksu juttu.

Joko olette sokaistuneet kaikesta värien sekamelskasta? Heh, meillä tosiaan tykätään väreistä.