”SORSAVAUVAAT!”
Koska Saanan irtaantuminen tutista tapahtui huomattavasti paremmin ja nopeammin kuin minun irtaantumiseni suklaasta, ja koska olen puhunut sorsavauvoista jo varmaan kuukauden, päätimme eilen lähteä viemään tutit sorsavauvoille.
Kun pääsimme joen varteen, kaivoin laukustani pari tuttia, jotka Saanan oli määrä heittää sorsavauvoille. Tyttösen riemu oli valtaisa:
”Oi, tutti, tutti, TUTTII!”
Saana nappasi tutit kädestäni ja survoi toisen suuhunsa ja imi sitä kuin viimeistä päivää. Tai siis, sehän imi sitä viimeistä päivää. Toista tuttia puristi kädessään ja mietti selvästi, että onko tässä mitään järkeä.
”No niin Saana, nyt viimeiset imaisut tutista ja sitten saat heittää ne tuonne sorsavauvoille. Ne varmasti jo kovasti oottaa, että saa Saanalta tutit.”
Hetken tyttö empi, mutta urhoollisesti päätti kuitenkin heittää lussuttimensa sorsille.
Sinne meni.
Seuraavaksi kutsuttiin sorsavauvoja hakemaan tutit:
”SORSAVAUVAAT, TÄÄLLÄ ON TUTTEJAAA! TULKAA HAKEMAAN!” minä huhuilin, kuin mielen köyhä.
”Sorsavauvaat tulkaa hakemaan!” Jykä huhuili vähemmän mielenköyhämäisesti.
”SORSAVAUVAAT, TUTTIJA HAKEMAAN! SORSAVAUVAAT!” Saanakin huusi.
”Ei näy sorsavauvoja tässä. Kurkataan toisesta suunnasta, jos siellä näkyis”, juttelin Saanalle, laitoin hänet rattaisiin ja käänsin rattaita ympäri. Sillä aikaa Jykä noukki tutit maasta taskuunsa. Kun käännyimme takaisin, oli tutit hävinneet:
”OHO, OHO, SORSAVAUVAT! OHO, OHO!” Saana tuijotti suu ammollaan tyhjää maata.
”No nehän oli nopeita. Niitä varmaan vähän ujostutti, niin ne kävi nopsaan hakemassa tutit. Voi kun ne on onnellisia nyt. Saana oli niin urhea tyttö. Nyt ne varmasti huutaa tuolla, että KIITOS SAANA!” minä kehitin tarinaa.
”Ehe, ehe, oho, sorsavauvat syö tuttija, ehe, ehe”, Saana pohti.
”Niin syö. Siellä omassa pesässä syö Saanan antamia tutteja. Ne on varmasti tosi iloisia”, Jykäkin intoutui tarinoimaan.
”Saana ei tartte tuttia”, Saana vielä varmisti.
”Ei tartte!”
Tänä aamuna Saana ryhtyi puhumaan:
”Sorsavauvat syö tuttija, ehe, ehe. Saana heitti, oho. Sorsavauvat tuttija.”
”Niin syö. Siellä ne omassa pesässä syö Saanan antamia tutteja. Voi kun ne on onnellisia. Saana ei tartte tuttia.”
”Ei tartte tuttia.”
”Ei. Käyään päivällä kattomassa näkyiskö siellä joella niitä sorsavauvoja.
Päivällä palasimme eiliselle tutinheittopaikalle, mutta sorsavauvat oli jo menneet päikkäreille.
