Ostin jo hyvän aikaa sitten kirpparilta vanhan lasten takin. En ihan hirvästi innostunut takista, koska se oli jo aika lailla aikojen saatossa kulahtanut ja nuhjaantunut, mutta kun myyjä kertoi hinnaksi 2 euroa, ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa takki. Tuumailin, että pitäköön neiti sitä vaikka keväällä leikkipuistossa, jossa ei nyt ole niin väliä, onko vaatteet täysin priima vai ei.

Itsessäänhän takki on aivan syötävän suloinen. Yllätys, yllätys, että tykkään näistä sydämistä, vaikka ne ovatkin pienempiä kuin omassa Siperian Ellan ompelemassa aarteessani.

Koska värjäysbuumi on päällä, päätin survoa takin, hetken mielijohteesta, samaan koneeseen lepakkotuolin päällisen kanssa. Roosapesua siis. 

Tuo päällinenhän meni ihan plörinäksi, mutta katsokaas tätä takkia.

Onko vähän söpö?! Kyllä tästä nyt ihan kaupunkitakki kuoriutui, oikea aarre suorastaan. 

Ollaan jo kerran testattu tätä karkkihekkua ostoskeskuksessa ja hyvin näytti neidollekin kelpaavan.

Mulla on vielä pari väripurkkia kaapissa. Hmm…