Päivä(autossa)retki Balilla

RetroPrinsessa

Ihan alkuun kaikille niille, jotka päätyivät tälle sivulle etsiessään kokemuksia päiväretkistä Balilla sanon, ÄLKÄÄ TEHKÖ SITÄ, ÄLÄKÄÄ HYVÄN TÄHDEN TEHKÖ SITÄ AINAKAAN JOULUN JA VUODENVAIHTEEN VÄLIPÄIVINÄ!

Me nimittäin teimme sen. Ajatus useammasta nähtävyydestä yhden retkipäivän aikana, auto ja oma kuski, tuntui ihan liian hyvältä. Ja sitähän se olikin. Täällä on nimittäin uusi vuosi ilmeisen iso juhla ja Balille suuntaa ihmisiä muualta Indonesiasta omilla autoillaan. Miljoonia autoja ja kapeat, paikoin jalkakäytävän levyiset tiet on yhtäkuin tautiset ruuhkat. Pahimmillaan 5 kilometrin matka kesti 1h 40min. 

Eilisen kokpäivä(autossa)retken ehdottomasti tuijotetuin nähtävyys onkin tässä:

Meidän kokopäivä(autossa)retkemme kesti kaikenkaikkiaan 10 tuntia, josta vietimme noin 3 tuntia muualla kuin autossa istuen ja ruuhkassa jonottaen.

Ne hetket, kun pääsimme ulos autosta olivat kyllä huikaisevia, mutta kyllä vahvasti suosittelen sopimaan päiväretken sijaan 1-2 kohteen retkiä useampana päivänä. Tällöin jopa jälleen kerran takalistosta ulos tunkeva häntäluu saattaa pysyä omalla paikallaan. Erityisesti jos matkustat lasten kanssa, älä lähe kokopäiväretkelle. Autosta voi nimittäin hajota vaikka ilmastointi keskellä 30 asteen hellettä.

Me pääsimme käymään kilpikonnafarmilla, Sanurin biitsillä, riisiterasseilla ja temppelillä, jonka nimeä kumpaankaan meistä ei muista. 



 

Ai niin, ja kävimmehän me kahviplantaasilla ja maistelimme mm. sivettikissan paskomaa maailman kallleinta kahvia.

No, eipä ollut kummoista paskaa.

Jos jotakin positiivista autoilevista ihmismassoista voi hakea niin sen, että meidän kuskimme päätti kierrellä pikkukyliä välttääkseen edes osan ruuhkista. Me saimme tilaisuuden nähdä pilkahduksen Balia aidoimmillaan turistirysien sijaan.

Se mikä minua on yllättänyt täällä, on ilmansaasteet, hurjat auto-ja skootterimäärät ja roskaisuus. Täällä ei ole kummoista julkista liikennettä, vaan ihmiset kulkevat joko omilla autoillaan tai skoottereilla. Parhaimmillaan olen nähnyt 5 henkisen perheen keikkuvan yhdessä skootterissa. Kypäriä ei ole, ainakaan lapsilla. Myöskään jätehuolto ei liene kummoinen. Roskapusseja, muovia ja irtoroskaa on pitkin katuja. Ihan sama onko kyseessä pikkukylä vai turistirysä, roskaa on ja paljon. Vähän väliä nenään kantautuu poltetun muovin löyhkä, kun joku polttaa roskia jossain. Myös ilmansaasteet tuntuvat kurkussani heti kun liikahdan hotellilta jonnekin.

Siinä mielessä Bali ei kyllä ole vastannut sitä mielikuvaa, joka siitä julkisuudessa ihmisille (minulle) luodaan. Minä ainakin kuvittelin astuvani suurinpiirtein maanpäälliseen paratiisiin. Mutta ihmiset ovat täällä se juttu, kauniiden nähtävyyksien lisäksi. Ihan huikean iloista, hymyileväistä ja jotenkin onnellisen oloista porukkaa täällä. Enkä nyt puhu pelkästään niistä tyypeistä, joille maksetaan turistien voitelusta, vaan ihan vaikka ohikulkijoistakin. Se fiilis tarttuu ja saa olon todella huolettomaksi ja kevyeksi. Pienet vastoinkäymiset ei haittaa. Edes ötököitä en enää niin hirveästi kammoa kuin ennen. Olen törmännyt niihin aika sairaan monta kertaa muuten.

Luulen kuitenkin, että ihan just heti ensi talvena emme mahdollista lomamatkaamme tänne Balille suuntaa.

Kommentoi