Palleropiiri

Eilen siis heittäydyimme yltiösosiaalisiksi ja menimme katsomaan millaista on meininki palleropiirissä. Kun saavuimme pikkuisen myöhässä (yllätys, yllätys) paikalle, muut olivat jo piirissä laulelemassa.

Vähän oli vetäjällä laulun vire ja tempo välillä hakusessa, mikä aiheutti pientä hämmennystä kanssalaulajssa. 

Saanan ilme oli ensimmäiset 15 minuuttia kutakuinkin tällainen… Luulen, että meikäläiselläkin naama näytti melkein samalta, sen verran mielenkiintoiselta lauluhetki kuulosti. 

Älkää nyt vaan ajatelko, että siinä se jonku musiikkiopiston kasvatti nyt nirsoilee vähän epävireisestä laulusta, e-ei. Minulla ei ole minkäänlaisia musiikillisia lahjoja, oma laulamiseni kuulostaa lähinnä kurkkukipuiselta fasaanilta. Tästä syystä juuri olinkin hiukan ällikällä lyöty, kun jopa minä kuulin, että nyt mennään metsään ja urakalla näiden laulujen kanssa. Saana reppana oli varmaan ihan tyrmistynyt siitä, että joku voi tosiaan laulaa vielä kamalammin kuin äiti 😉

Mutta kun ensi järkytyksestä toivuimme ja lauluhetki oli ohitse, aloimme mekin asettua taloksi. Saana sai heti pikkuisia leikkikavereita. 

Vauvauinnista tuttu lempparipallo löytyi myöskin täältä.Kaiken kaikkiaan ihan miellyttävä kokemus. Toiset äidit tulivat juttelemaan ja tarina luisti todella luontevasti. Ehkä meidät nähdään palleropiirissä vielä uudestaankin. 

Kotimatkalla Pirpula nukahti ja minä suuntasin lähikaupan kautta lounastreffeille Divaanin ja Starbucksin kanssa. Uuh, olipa makiat treffit. Jos totta puhutaan, niin tuo kahvi olis voinut maistua paremmallekin, mutta kyllähän sen joi.