Paska päivä
Eilen Anu ja Veikka tulivat meille pitkästä aikaa. Ajattelimme mennä meidän lähipuistoon keinumaan, mutta ovella keksimmekin loistoidean lähteä rannalle piknikille…
Pakkasimme nakerot autoon, palasimme takaisin sisään yllätystoimitus vaipanvaihtoon, pakkasimme lapset takaisin autoon ja ajoimme kauppaan ostamaan eväitä. Lapsille purkkiruokaa ja mustikoita sekä itsellemme kokosimme salaatit. Kun pääsimme vihdoin uimarannalle tajusimme jättäneemme piknik viltin meidän eteiseen.
”Noo, ei se haittaa, onhan meillä nämä lasten pyyhkeet,” Anu tuumaili.
Levittelimme pyyhkeet hiekalle, kaivoimme eväät esiin ja yritimme ryhtyä ruokailemaan. Jotenkaan emme Anun kanssa ollenkaan tajunneet miten tällaiset yksivuotiaat naperot reagoivat päästessään ”isolle hiekkalaatikolle”, nehän heittelevät kaksin käsin, innosta hihkuen sitä hiekkaa.
Saanakin vain intoutui kielloistani huolimatta vinttomaan sitä hiekkaa ympäriinsä sillä seurauksella, että meidän salaattiannoksemme olivat kuorrutettu hiekalla, mustikkapussi oli täynnä hiekkaa ja esimerkiksi Saanan ruoka näytti tältä…
Jätin tytön syöttämisyritykset ja siirsin Saanan vähän kauemmaksi luotani, jotta saisin edes pikkuisen syötyä sitä narskuvaa salaattia. Tinttara oli kuitenkin sitä mieltä, että hän haluaa heitellä hiekkaa just nimenomaan siinä minun ja ruokiemme vieressä, niinpä hän aloitti korvia vihlovan protestihuudon. Koko uimaranta raikui, kun pikkuprinsessani tunsi omasta mielestään kohdanneensa suurta vääryyttä.
Yritimme kauhoa salaattejamme naamariin ennätysvauhtia karmivan huudon säestyksellä. Tyttöseni ei satu olemaan kovin helposti luovuttavaa sorttia, niinpä hän maanitteluistani huolimatta vain kiihdytti itsensä ja palkeensa entistä korkeampiin sfääreihin. Me päätimme luovuttaa.
”Se tästä vielä puuttuis, että lokki paskois päähän,” Anu mietiskeli kävellessämme kohti rantaviivaa.
”Saattais kyllä levitä pälli,” minä mietin, vaikkakin olimme tähän saakka oikeastaan vain nauraneet tälle koomiselle ranta piknikillemme.
”Noo, opittiin tästä nyt ainakin se, että eväät syödään jatkossa jossakin ihan muualla kuin hiekalla,” Anu jatkoi.
”Joo, ei biitsipiknikiä pariin- kolmeen vuoteen ainakaan,” minä nauroin.
Aah, mikä hiljaisuus, kun prinsessani vihdoin hiljeni veden äärellä. Siinä he ihmettelivät hetkisen ja hokivat vuoron perään ”Vettä, vettä”.
Eipä aikaakaan kun uskaltautuivat polskimaan. Veikka päätti myös ottaa pikku maistiaiset Itämerestä ja hörppäsi aimo annoksen vettä kitusiinsa ennenkuin Anu ehti väliin. Olisi mielellään juonut sitä enemmänkin, mutta me ajattelimme, että taitaa olla parempi ettei juo enempää.
Minun pikkui uimapöksyni rakastui näihin portaisiin, juoksi niitä edestakaisin huimaa vauhtia. Vähän jänskätti, että noinkohan tuossa pysyy, mutta hyvin pysyi ja nyt raikui itkun sijaan neitosen nauru.
Iltapäivällä palasimme kotiin ja minun piti lähteä työkeikalle. Kun vihdoin illalla väsyneenä vaelsin töistä kohti juna-asemaa, päähäni osui jotakin. Tunnustelin kädellä päätäni ja lokin paskahan se siellä. ”Voi perkele!” suustani pääsi ja rupesin melkein itkemään, samassa kuitenkin koko päivän koomisuus alkoi naurattaa minua. Siinä kävelin kohti junaa nauraen, lokin paskaa sekä kädessäni että päässäni.
Päivitin faceen:
”MULLA ON NYT SITTE LOKIN PASKAA PÄÄSSÄ!”
”Sitä kun aamupäivällä manattiin, niin nyt se sitte napsahti,” Anu kommentoi välittömästi.
”No älä!” minä jatkoin.
”Onneks et sentään juonu Itämeren vettä, nimimerkillä lapsosella perse sekaisin…”
”EI!! Paskaa siis sielläkin” minä hirnuin.
”Paskapäivä :D” Anu vastasi.
”Tosi :D”
”Suklaaki suli ihan paskan näköseks :D”. (Meillä unohtui siinä piknik tohinassa suklaapatukat kassiin nimittäin…)
”Niin teki!”
Eilen meillä oli siis ihan hervottoman hauska PASKAPÄIVÄ.
Tänään on ollut vastaavasti touhupäivä. Me lähdetään ihan just ajelemaan kohti Ivaloa. Aamulla leivoin sämpylöitä ja kahden aineksen kakkua evääksi. Haluaisin kakun kanssa evääksi myös kermavaahtoa, mutta Jykän mielestä on tuhlausta ostaa matkajääkaappia minun kermavaahdolleni… Höh, on se pihi.
Kävin kaupungissa hakemassa työpaikalta sinne eilen unohtamani Ivalon tuliaiskassin… ja kun siellä kerran olin, shoppailin pikkuisen.
Loppupäivän olemme haalineet kamppeita kasaan.
Viihdykettä…
Pullolleen pakattu matkalaukku,
ja vähän jotain pikkusälää…
Mahtuisikohan Saanan vaunut vielä mukaan?