Perjantaipussi

Jutustelin työkavereiden kanssa ennen työpäivän päättymistä:

”Mie aion mennä kaupan kautta kottiin. Ostan perjantaipussin ja vedän nupin turvoksiin”.

Toimistolle laskeutui hetken syvä hiljaisuus.

”Sokerilla siis. Ostan ison irtsikkapussin, vedän sokerikoomat ja sammun”, selvensin suunnitelmiani.

”Aijaa-jaa. No mä jo vähän mietinki. Sul on kyllä vähän eri käsitys tosta perjantaipussista ku mulla”, työkaveri naurahti.

”Niin. Lopputulema kuitenkin aika sama. Aamulla on krapula ja pittää syyä munia ja pekonia”, minä järkeilin.

Kun työpäivä oli pulkassa, huristelin metrolla Itäkeskukseen ja kävelin karkkikauppaan.

Ostin säkillisen irtokarkkeja.

Mutustelin nameja ja kävelin vaatekauppaan. Nappasin rekiltä pari paitaa, menin sovituskoppiin ja riisuin omat vaatteet päältäni. Vilkaisin itseäni peilistä.

NO HYI VITTU! MIE OON LÄSKI!

Tuijotin hetken itseäni peileistä järkyttyneenä. Sovituskopin peilit piirittivät minut paljastaen jokaisen ylimääräisen löllyrän sekä edestä, sivulta että takaa. Katsoin karkkipussiani. Rutistin sen myttyyn ja survoin laukkuni pohjalle. Vedin omat vaatteet niskaani, kävelin ulos sovituskopista, ulos kaupasta ja ulos koko kauppakeskuksesta.

Kotimatkan murjotin bussissa ja mietin.

Olikohan tuo nyt se käänteentekevä hetki minun elämässä, enkä syö ennää ikinä karkkia tai mittään muutakaan herkkua? Mitä mie sitte perjantaina teen? Pittää varmaan lähtiä lenkille. Hyi saakeli, emmie jaksa, oon iha puhki tästä päivästä. Mutta jos mulla alko nyt se uus elämä, ku jouvuin kattomaan totuutta silmästä silmään? Jos se juoksentelu onki nyt kivvaa? No ei helvetti oo. MULLA VÄSYTTÄÄ. 

Nousin bussista, kävelin kotiin ja avasin kotioven, Saana makoili sohvalla ja katsoi perinteistä hoitopäivän jälkeistä muumiaan, Jykä kokkaili keittiössä jotakin todella ihanan tuoksuista. Oli mahtavaa tulla kotiin. Karkkipussin siirsin laukun pohjalta kaappiin. Ei tehnyt mieli nameja, mutta ei sen puoleen tehnyt mieli lenkillekään. Lösähdin sohvalle köllimään. Saana kömpi päälleni makoilemaan, niin kuin aina.

Onpahan lapsella pehmoinen alusta makoilla makkaroideni päällä. Ja jos ei irtokarkit maistu, niin onneksi pakasteessa on jätskiä.