Phuket, mitennii turistirysä?
Aika moni on kertonut minulle, että Phuket on ihan täynnä turisteja. Phuket on Aasian Kanaria jne.
Miten niin?
Tässä kuva eiliseltä beach-päivältämme Katan rannalta.
Missä on ne miljoonat turistit?

Kun laajennan kuvaa, niin löytyy muutama muukin uimari. Ei tätä nyt kuitenkaan voi miksikään tungokseksi sanoa.
Ai, että mitä sivulta ja selkäni takaa löytyy?
No okei, on tänne joku muukin matkalaukku- ja reppureissaaja eksynyt…
Tiedättekö mitä, noin kolmen viikon hiljaiselon (kerron lisää myöhemmin) jälkeen, olen aivan fiiliksissä tästä. Ihan mahtavaa, kun ympärillä on elämää ja sykettä. Ihanaa, kun kahviloita löytyy joka kulmasta, niistä saa oikeita kahveja. Ravintoloiden listoilta löytyy erilaisia ruokia ja niissä on myös tuolit, jotka seisovat jämäkästi paikoillaan. Niissä on yleensäkin tuolit. Täällä taksit ovat myös ihan oikeita autoja, eikä mopoja huterilla sivukärryillä.
Kerroin Jykälle just eilen, että kyllä minä ymmärrän ihan täysin sen, miksi joku haluaa parin viikon lomansa viettää tällaisissa (todellisten reppureissaajien halveksimissa) turistirysissä. Täällä eläminen on todellakin helppoa. On paljon palveluita ja monenlaisia aktiviteetteja tarjolla. Ruokavaihtoehtoja löytyy nirsoimmillekin. Tosin myös hinnat ovat selkeästi turistihintoja. Tuntuu suorastaan riistolta pulittaa meidän kolmen aamiaisesta entisen 13 euron sijaan 23 euroa.
Noissa syrjäisemmissä pikku paikoissa, joissa olemme edelliset viikot olleet, on turistinkin elämä vielä melko autenttista. Siellä lomaa vietetään paikallisten keskellä. Kylästä löytyy ehkä pari ravintolaa, apteekki, kioski ja kauppa. Eikä yksikään noista luettelemistani paikoista todennäköisesti vastaa sitä mielikuvaa, mikä niistä päähäsi pälkähti. Mutta noissa pikku paikoissa sinä olet yksilö. Paikalliset siellä ovat iloisia ja aidosti kiinnostuneita matkastasi, tai vaikkapa Suomesta. He tulevat mielellään juttelemaan kanssasi. Siellä voi Saanan päästää yksin juoksentelemaan pitkin ravintolaa luottaen siihen, että myös tarjoilijat katsovat hänen peräänsä. Rannalla oleva hieroja muistaa sinut, kylässä oleva parturi muistaa sinut jne. Täällä turistirysässä ei tarjoilijalta, myyjältä tai taksikuskilta hymyä meinaa irrota repimälläkään. Täällä olet yksi huijattava lihakimpale tuhansien kaltaistesi joukossa. Ketään ei kiinnosta se mistä tulet, tai mihin olet menossa.
Mutta just nyt me tarvitsemme tätä. On ihanaa kulkea kaduilla olematta kukaan. Ihanaa käydä rättikaupassa hipelöimässä ja olla ostamatta mitään vain siksi, että se myyjä, jolla on pieni vauva, on niin hurjan mukava, ja se muisti minun nimeni.
Nyt lähden lihatiskille istumaan, juomaan capuccinon ja syömään croissantin.