Pitkospuut ja punainen nenä
Saana kävi tänään mummin ja papan kanssa mökillä mutkan. Kun seuraavan kerran nähtiin tyttösen kanssa, hipsutteli hän minun luokseni iloisesti hihkuen:
”Mooii!! Kukas se sieltä hipsuttaa? Oliko sulla hauskaa mummin ja papan kanssa?” juttelen tyttöselle ja kaappaan hänet syliini.
”Meillä on ollu tosi mahtava reissu”, mummi vastaa ja tulee tyttösen perässä luokseni.
”Mites sinun nenä on noin punainen ja ottassaki on patti”, minä ihmettelen ääneen ja katselen tyttösen nenää tarkemmin.
”No niin tietenki, arvasin että varmasti heti hoksaat sen ja rupiat kyselemään”, äitini vastaa vähän ahdistuneena,”Se vaan pikkusen kopsahti, ku Saana harjotteli menemään alas pitkospuita pitkin. Ei ollu ku kymmenen sentin matka, mistä kopsahti ja ihan vähän vaan itkasi”.
Eihän tuossa mitään kamalaa ole, sattuuhan noita kopsahduksia vähän väliä kun neiti opettelee uusia taitoja.
Mutta hei, kuvitteliko rakas äitini, että minä en välttämättä tätä huomaa…
Meillä on täällä nyt iloinen mansikkanenä, joka tykkää jyrsiä varpaitaan.